Kolumnit Uutiset

Politiikassa kasvot kuluvat nopeasti

Paavoväyryset ovat politiikassa katoava luonnonvara.

Enää ei politiikan huipulla pyritä roikkumaan hampaat irvessä. Elämää nähdään myös politiikan ulkopuolella.

Hyvästä esimerkistä käyvät vapaaehtoisesti vallankahvasta luopuvat puheenjohtajat kuten vihreiden Ville Niinistö, vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki ja RKP:n Carl Haglund.

Kokoomuksessa Alexander Stubb haluaa taistella paikastaan puheenjohtajana. Tämä ei ole mikään ihme. On varsin epätavallista, että istuva puheenjohtaja saa haastajia jo kahden vuoden jälkeen.

Stubbille kokoomuksen puheenjohtajuus ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Toki tappio olisi iso pettymys. Hän kuitenkin löytää vaativia kansainvälisiä tehtäviä, jos ja kun haluaa irrottautua päivänpolitiikasta.

Mikä politiikassa on muuttunut niin, että jo muutamassa vuodessa ollaan valmiita luopumaan puheenjohtajuudesta ja päivänpolitiikasta yleensä?

Näin ovat tehneet muun muassa Jyrki Katainen, Esko Aho, Ville Itälä, Anneli Jäätteenmäki jne.

Matti Vanhanenkin jätti leikin aikoinaan kesken ja lähti Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi.

Toki hän palasi politiikkaan, mutta ei enää havitellut ministerin salkkua.

Politiikka ministeritasolla on tänä päivänä äärimmäisen kuluttavaa. Media on ihan eri tavalla läsnä kuin pari vuosikymmentä sitten. Raskautta lisää vielä politiikan henkilöityminen.

Menestyksen ratkaisee yhä enemmän puheenjohtajan persoona. Hänestä syntyvän mielikuvan mukaan puolue profiloituu. Henkilöityminen on seurausta ideologioiden haalentumisesta.

Esimerkiksi Stubbin haastajat Elina Lepomäki ja Petteri Orpo ovat puhuneet linjavaalista. Todellisuudessa kyse on henkilöstä.

Stubbin rento tyyli ei enää valtiovarainministerinä vedä, ja hänestä syntyvä mielikuva ei vastaa konservatiivisten kokoomuslaisten näkemyksiä.

Elina Lepomäen mielestä Stubb ei ole kyennyt ajamaan riittävän kokoomuslaista politiikkaa hallituksessa. Hän tietää tasan tarkkaan, ettei valtiovarainministeri voi sille mitään, että työmarkkinajärjestöt vesittivät paikallisen sopimisen.

Vasemmistossa Li Andersson vastaa juuri sitä mielikuvaa, jota puolueesta halutaan ulospäin antaa.

Nuoren, edustavan ja sanavalmiin naisen odotetaan vetoavan opiskelijoihin ja vihreästi ajatteleviin ihan eri tavalla kuin esimerkiksi Paavo Arhinmäen.

Päivän lehti

19.1.2020