Uutiset

Politiikka - ei vois vähempää kiinnostaa

Kun nuorilta kysytään politiikasta, tulee vastaus kuin apteekin hyllyltä: Ei vois vähempää kiinnostaa!

Näin eivät toki vastaa kaikki nuoret, mutta valtaosa kyllä.

Eikä tilanne ole paljon parempi aikuistenkaan keskuudessa. Aktiivisuus on nuoria korkeampi, mutta vaaleista toiseen laskevat äänestysluvut kertovat myös aikuisväestön asenteesta karua kieltä.

Yhä pienempi osa kansasta jaksaa olla kiinnostunut yhteiskunnallisesta päätöksenteosta ja seuraa sitä.

Ilmiö koskee lähes kaikkia länsimaita.

Moni asiantuntija on muistuttanut, että esimerkiksi Yhdysvalloissa vain puolet äänioikeutetuista äänestää, mutta silti järjestelmä toimii hyvin.

Ongelmana tietysti on se, että valta jakautuu ehkä ihan muun kuin kansalaisten todellisen mielipiteen mukaan.

Merkittävin asia on kuitenkin se, että kansalaisten vähäinen yhteiskunnallinen harrastuneisuus muuttaa politiikan sisältöä. Politiikka henkilöityy ja pinnallistuu.

Samalla ne keinot, joilla ääniä hankintaan ja ne valmiudet, joilla sitten yhteisiä asioita hoidetaan, poikkeavat yhä enemmän toisistaan. Yksittäisiä esimerkkejä on vaikka kuinka.

Edesmennyt Tony Halme, Tanja Karpela, onhan näitä. Karpelan kohdalla paradoksaalista oli se, että hän sai valtavasti ääniä, vaikka kokemusta ja osaamista politiikassa ei ollut lainkaan.

Kun hän hankki kokemusta kulttuuriministerinä ja oppia kansanedustajan työhön kertyi kokemuksien kautta, äänimäärä puolittui vaaleissa.

Kansa äänesti ensin nuorta kaunista naista ja myöhemmin pelkkää ex-ministeriä. Seksikkyys oli häipynyt, samoin äänimäärä.

Samalla, kun kyky hahmottaa poliittisia päätöksiä ja niiden seurauksia heikkenee, odotukset poliittisen päätöksenteon mahdollisuuksiin kasvavat potenssissa.

Esimerkiksi yhdysvaltalaisilla oli se vankka käsitys, että presidentiksi päästyään Barack Obama nostaa maan heti uuteen kukoistukseen. Kun näin ei käynyt, petyttiin raskaasti. Vain pienellä valveutuneiden joukolla oli käsitys siitä, mihin tilaan George W. Bushin politiikka oli maan ajanut.

Suomessa kehitys kulkee samaan suuntaan. Ihmiset eivät osaa hahmottaa esimerkiksi euroalueen kriisiä. Suosiota saavat täysin mahdottomatkin mielipiteet, koska ne kuulostavat hyvältä, ja ne on helppo ymmärtää.

Kuntauudistuksessa näkyy miten oleellinen hämärtyy. Vähän pohditaan, miten kunnat selviävät kulujen kasvaessa ja tulojen ehtyessä. Kanta muodostetaan yksittäisen kyläkoulun säilyttämisen perusteella.

Politiikasta on tullut tykkäämiskilpailu. Kansaa pitää miellyttää lupaamalla mukavia asioita, yksinkertaistamalla vaikeita kysymyksiä ja arvostelemalla vastuullisia mutta ikäviä ratkaisuja.

Valtapoliittinen viisaus on yhä useammin järjen vastaista.