Kolumnit Uutiset

Politiikkaan on aina vaikutettu rahalla

Puolue- ja vaalirahoituksesta ei löydy synnittömiä ajanjaksoja.

Keskustan entisen puoluesihteerin Jarmo Korhosen kirjassa Väyrysen valtakunta nostetaan esiin vuosi 1986, jolloin keskustan silloinen puheenjohtaja Paavo Väyrynen ryhtyi kokoamaan maahan porvarihallitusta. Hän teki kassakaappisopimuksen kokoomuksen puheenjohtajan Ilkka Suomisen kanssa.

Väyrynen sai elinkeinoelämältä vahvaa rahallista tukea hankkeeseen. Korhosen mukaan puolueen tilille tuli kaikkiaan kolme miljoonaa silloista markkaa ilman kuitteja. Oli vain rahansiirtoja tileille.

Väyrysen ja elinkeinoelämän hanke meni mönkään, kun presidentti Mauno Koivistolle paljastui salajuoni, ja hän nimitti Harri Holkerin (kok.) hallituksen, jossa mukana olivat myös demarit.

Elinkeinoelämän miljoonatuki ei tule asioita seuranneille yllätyksenä. Kyse oli maan tavasta. Poliittiseen vallanjakoomme on aina pyritty vaikuttamaan rahalla.

Korhonen jos kuka tietää tämän. Hän oli pelastamassa konkurssikypsän keskustan taloutta kanavoimalla puolueelle ja sen ehdokkaille rahaa Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistykseltä. Yhdistyksen puuhamiehinä häärivät vankilatuomion jupakasta kärsinyt Arto Merisalo ja Tapani Yli-Saunamäki.

Avokätisyydellä oli selkeä tavoite: saada maahan porvarihallitus.

Osattiin sitä ennenkin. Touhu oli vielä monta asetta törkeämpää 1950-luvulla. Ulkovallat, lähinnä Neuvostoliitto ja Yhdysvallat, rahoittivat kilpaa puolueitamme. Kommunisteille ja vasemmistodemareille virtasi rahaa Kremlistä kymmeniä miljoonia. Sen johto elätteli toiveita sosialistisesta Suomesta.

Yhdysvalloissa velloivat kommunistivainot ja pelko aatteen leviämisestä avasi kukkaronnyörit myös Suomen suuntaan.

Yhdysvallat kanavoi rahanjaon tiedustelupalvelu CIA:n kautta. Arvioiden mukaan 1950-luvulla SDP:n kuluista jopa 80 prosenttia kuitattiin länsiavulla.

Paha moka sattui demarien taloudenhoitajalle Pentti Ketolalle, kun hän kumppaneineen kärähti Arlandan lentokentällä salakuljetuksesta. Salkussa oli 250 000 kruunua. Rahat olivat veljespuolueilta Saksasta ja Ruotsista.

Vaikka törkeimmät ylilyönnit käsiteltiin raastuvassa, katsottiin toimintaa pääasiassa läpi sormien. Syynä oli ehkä sekin, ettei puhtoisia poliitikkoja juuri ollut.

Paljon eivät painaneet sellaisetkaan pohdinnat, että dollari- ja ruplademokratiassa Suomen itsenäinen päätösvalta kaventui.

Tuon ajan poliittiseen peliin kuului myös maamme kannalta arkaluontoisten tietojen avulias kertominen niin idän kuin lännenkin suuntaan. Raha voiteli hyvin kielenkantoja, vaikka näissä tietovuodoissa oli enemmän poliittisia kuin taloudellisia tarkoitusperiä.

Päivän kysymys kuuluu: ovatko asiat nyt paremmin? Sen voi ainakin sanoa, ettei tuon alemmas voi juuri vajota.