Kolumnit Uutiset

Poltetta ei pidä sammuttaa

Pelasin koko lapsuus- ja nuoruusikäni tennistä, koska naapurissa asuva serkkupoikani harrasti samaa lajia. Maaseudulta kaikkiin liikuntaharrastuksiin oli matkaa suunnilleen kymmenen kilometriä, joten kimppakyydit olivat järkevä ratkaisu. Laji ei myöskään ollut sieltä kalleimmasta päästä.

Polte muun lajin pariin oli silti kova. Olisin halunnut ratsastaa, liidellä jääprinsessana tai harrastaa balettia. Jos ei laji ollut liian kallis, muodostui kulkeminen ongelmaksi. Niinpä kävin tennisharjoituksissa ja hakkasin illat pitkät palloa autotallin oviin.

Tovi sitten muistin kipeästi, miltä polte tuntui. Oma lapsi katseli varpaitaan kyyneleitä nieleskellen ja kuiskasi tuskin kuuluvasti: ”Äiti, mä teen ihan mitä vain, jos saan syksyllä aloittaa jääkiekon. Voin lopettaa kaikki muut harrastukset.” Lupasin selvittää, mitä vaihtoehtoja olisi liian kalliin seuravaihtoehdon lisäksi.

Kaikkien toiveiden ei tietenkään pidä täyttyä, sillä pettymykset ovat osa elämää. Yhdestä unelmasta luopuminen ei myöskään tarkoita kaikkien ovien sulkeutumista. Vaihtoehtoja, eri hintaisia, on onneksi valtavasti. Pääasia on, että lapsi omaksuu liikunnallisen elämäntavan ja löytää omat ilon ja intohimon lähteensä.

On kuitenkin erinomaista, että opetus- ja kulttuuriministeriössä on havahduttu huomaamaan liian monia perheitä koskevat realiteetit. Liikuntaharrastukset maksavat, ja on perheitä, joiden eurot eivät riitä kuin välttämättömään – jos siihenkään.

Leena Harkimon (kok.) työryhmän tavoitteena on harrastustakuu, joka mahdollistaisi kaikille lapsille ja nuorille vähintään yhden harrastuksen perheen varallisuudesta riippumatta.

Suomalainen köyhyys on muuttanut muotoaan. Köyhyydestä on tullut pysyvä olotila ja se tarkoittaa paitsi asioista tinkimistä, myös ennen kaikkea yhteiskunnasta syrjäytymistä. Näin kiteyttivät sekä asianosaiset että köyhyystutkijat viime sunnuntaina julkaistussa Lännen Median jutussa.

On vaikea kuvitella, millaista totaalinen köyhyys on. Se, että joutuu jatkuvasti tinkimään ruokamenoista, joululahjoista, reissuista – kaikesta normaalista.

Lapsille perheen köyhyys tarkoittaa syrjäytymiskierteeseen sysäytymistä pienestä lähtien. On lapsia, jotka eivät osallistu kavereidensa syntymäpäiväjuhlille, koska vanhemmilla ei ole varaa lahjoihin. On lapsia, jotka jäävät ulos kaveri- ja peliporukoista, koska ei ole varaa harrastuksiin.

Jokaisen aikuisen pitäisi kuvitella, miltä se tuntuu.

Päivän lehti

5.6.2020