fbpx
Uutiset

Porilaisten marssi saattoi raittiusseuran uuteen kotiin

Vuoden 1905 joulukuussa Hämeen Sanomat kirjoitti näyttävästi Hämeenlinnan Raittiusseuran uuden talon vihkiäisistä.
Raatihuoneenkatu 1:een kohonnut arkkitehti Henrik Reinhold Helinin suunnittelema komea jugendtalo oli vuonna 1884 perustetulle virkeälle seuralle unelmien täyttymys.

Ennen talon rakennuttamista raittiusseura oli joutunut olemaan pitkään vailla kunnon tiloja. Ei siis ihme, että vihkiäisissä kaikui Porilaisten marssi ja kuunneltiin liuta kohottavia puheita. Olihan kaupungissa kerrankin juhlasali joka oli “uuden talon laaja ja kaikessa waatimattomuudessaan erittäin miellyttäwän ja uljaan waikutelman tekewä keskusta ja kaunistus”.

Hämeenlinnan Raittiusseuran talo valmistui vuonna 1905. Talon rakennustoimikuntaan kuuluivat mm. Arvi A. Karisto (kolmas vasemmalta) ja Kusti Laurela (viimeinen oikealla), Kariston kustannusliikkeen myöhemmät johtajat.

Raittiusseuran uusi koti oli heti valmistumisensa jälkeen monien yhdistysten ahkerassa käytössä. Talon alakerran vaatimattomissa tiloissa olivat vuokralaisina muun muassa Tarmon voimistelijat kymmenen vuotta.

Hämeen Sanomat ei suotta hehkuttanut vihkiäisistä:
“Juhlasali ei tosin ollut kovin suuri, mutta tarpeeksi tilava jopa tanssitilaisuuksille ja piirileikkien suorittamiseille ja oli se tarpeeksi valoisakin sillä miltei koko pohjoinen seinä oli lattiasta kattoon saakka lasiruuduista tehty. Salin eteläisellä puolella oli puhujakoroke, läntisellä sivulla oli eteisen yläpuolella parveke soittajia varten ja itäisellä puolella ravintolatilat sekä vahtimestarin asunto.”

Yhdistyskäytöstä varastoksi

Vielä 1800-luvulla silloisen Raastuvankadun ja Rantakadun kulmauksessa olevan tontin omisti värjärimestari M.A. Hagelberg. Värjäri asui itse puutalossa nykyisen Raatihuoneenkatu 1:n kohdalla ja hänellä oli aivan Vanajaveden rannalla oma värjäriverstas.

Kun raittiusseura rakennutti talonsa tontille, omisti sen jo lukuisien omistajanvaihdosten jälkeen kauppias C.J. Boman.
Innokkaiden hämeenlinnalaisten lehtorien, muun muassa Lucina Hagmanin, perustama raittiusseura osti koko tontin 19000 markalla Bomanilta 1890-luvun lopussa ja rakennutti tontille komean kivitalon. Seuran rakennustoimikunnassa olivat muiden muassa Kariston tulevat johtajat Arvi A. Karisto ja Kusti Laurela.

Kovassa rahapulassa ollut yhdistys myi lopulta tontin juuri Karistolle vuonna 1918, mutta jätti itselleen tontista vielä Raittiusseurantalon.

Ei kulunut montaakaan vuotta, kun Raittiusseurantalon taival sen alkuperäisessä käytössä oli kuljettu loppuun.

Kovaa vauhtia kasvava ja jatkuvaa tilanahtautta poteva Karisto osti lopulta koko tontin. Raittiusväki muutti Hämeen Sanomilta ostamaansa Hallitus- ja Rauhankadun kulmauksessa olleeseen ns. Pilvenpiirtäjään.

Oman talon rakentaminen oli Karistolle valtava ponnistus ja ajoi yhtiön taloudellisiin vaikeuksiin. Maa oli ajautumassa lamaan 1920-luvulla ja rakentajien lakko viivästytti töitä.
Yli neljä miljoonaa markkaa maksaneeseen taloon päästiin muuttamaan suurien vaikeuksien jälkeen vasta toukokuun lopussa vuonna 1928. Vanha Raittiusseurantalo liitettiin osaksi Karistonkomeaa toimitaloa ja siihen siirtyi kirjapainon toimisto- ja varastotiloja.

Vanha jugendtalo toimi pitkään Kariston varastona ja alkoi pikkuhiljaa rapistua. Vanhasta komistuksesta, juhlasalista, oli enää muisto jäljellä.

Kun Kariston uudet toimitilat Pikku-Parolaan valmistuivat 70-luvulla ja kaikki toiminta pääsi muuttamaan pois keskustasta 80-luvun alussa, alkoi jugendtalo käydä tarpeettomaksi.

Autot tarvitsivat tontin

Pentti Pullisen mielestä Kariston entinen toimitalo, nykyinen oikeustalo, on omalla tavallaan todella hieno rakennus. Raittiusseurantalon julkisivu istuisi talon kylkeen yhä edelleenkin.

Raittiusseurantalo oli viimeisinä vuosinaan kylmänä varastona ja se alkoi rapistua. Vaikka kaikkaan 350 neliön tiloja haviteltiin muun muassa Miniteatterin käyttöön, ei kallis remontti houkutellut.

Raittiusseurantaloa oltiin purkamassa jo maaliskuussa 1982, mutta purkaminen jouduttiin keskeyttämään muotoseikan vuoksi. Lopulta talolle saatiin väliaikainen purkukielto.

Talon pihalla olleet kirjavarasto ja puusepänverstas purettiin maaliskuussa. Kovaääninen yleisönosastokeskustelu antoi Raittiusseurantalolle vain tekohengitystä ja se purettiin lopulta loppukesällä 1982.

Nykyisin Kariston vanha painotalo toimii oikeustalona. Jugendtalon paikalla on sisäänkäynti talon pysäköintialueelle.

Lähteet:
Hämeenlinnan kaupungin historia
Juhani Niemi: 100 vuotta ja 10 000 teosta, Kariston kustannusliikkeen vaiheita
Aimo Vihervuoren arkisto

Menot