Kolumnit Uutiset

Porukalla Belarusia veivaamaan

Neuvostoliittolaisen traktorin ei olisi teoriassa pitänyt toimia, mutta käytännössä se kyllä toimi. Kuntien tilaaja-tuottajamalli toimii teoriassa, muttei vielä käytännössä. Sote-sodasta päätellen suuri sosiaali- ja terveysuudistus ei toimi teoriassa eikä käytännössä.

Yhteiskunnallisten uudistusten synnytystuskia seuratessa tulee ihmetelleeksi, kuinka tämä voi olla niin vaikeaa, kun maailma on tutkimustietoa väärällään. Yhteiskuntatieteet eivät ole niin sanottuja eksakteja tieteitä, mutta luulisi niiden tuloksista olevan enemmän hyötyä päätöksenteossa.

Neuvostososialismissa ei noita ongelmia ollut, kun koko yhteiskuntajärjestelmä perustui ”tieteelliseen” marxismi-leninismiin. Taisi se traktori tosin kulkea enemmän mekaanikkojen maalaisjärjen kuin Lenin-sedän ansiosta.

Toki politiikka on vähintään yhtä paljon tahdon asia kuin tiedon. Poliitikkojen tehtävä on tahtoa. Tutkijat tutkivat, tiedemiehet tietävät, poliitikot tahtovat. Tahtojen taistosta syntyvät kompromissit. (Paitsi sote- ja kuntauudistuksissa eivät synny.)

Viime vuosina on kiitettävästi havahduttu siihen, etteivät poliittisen eliitin tahto ja tiede-eliitin tieto riitä. Kansalaisiltakin on ammennettavissa sekä tahtoa että tietoa – tuota käytännönläheistä, traktorinkäynnistäjän kokemuksellista tietoa.

Hämeenlinnassakin veivataan käyntiin vaikuttajaraateja kunnallisen päätöksenteon ja päätösten valmistelun tueksi. Viiden, lautakuntajaon mukaisen raadin ensimmäinen kokoontuminen oli eilen vaikuttajaraatihuoneella.

Kuntauudistusta tahkottaessa on sinkoillut ilahduttavasti kipunoita myös siitä, kuinka parannetaan lähidemokratiaa ja ”kansalaisten osallistamista”. Imelien uustermien takaa Hämeenlinna hoksasi, mistä tuossa on oikeasti kysymys: vaikuttamisesta!

Kaikkiaan parisataa raatilaista ei ole ihan pieni sakki. Vähiten halukkaita oli ikäihmisten asioita ruotivaan raatiin. Tuo ei kertone kiinnostuksen puutteesta vaan tilannetuskasta: vanhustenhoidossa vaikeita asioita piisaa. Hyvät ideat ovat tarpeen ja hyvät neuvot usein liian kalliit, kun taikahatturatkaisuja ei ole.

Liitoskunnissa on surtu, että kuntaliitos vei päätöksenteon Kanta-Hämeenlinnaan. Totta on, että kantakaupunkilaisilla on yhä oppimista: jos liitoskunnissa valitetaan, ei sitä voi ohittaa olankohautuksella, että siellä ne ruikuttajaraadit ovat taas koolla.

Entistä tarmokkaammin on kaiveltava tyytymättömyyden syitä. Puuttuva latukone jättää näkyvän jäljen mielenmaisemaan.

Vaikuttaminen on oikeus, ei pakko. ”Vaikuta tai vaikene!” on liian raaka motto. Kunnissakin se tärkein vaikuttajaraati kokoontuu uurnille neljän vuoden välein, mutta vaikuttamatonkin voi olla kelpo kansalainen.

Eikähän kunnissa edes voida kaikkeen vaikuttaa. Valtakunnalliset ja globaalit tilanteet ja trendit voivat tahdittaa kunnan elämää enemmän kuin paikallisen nuijan pauke.

Suora toiminta, eli välitön ja välikädetön yhteydenotto on vastakin yksi vaikuttamiskeino, kun työnantaja-kuntalainen haluaa kehityskeskusteluttaa alaistaan virka- tai luottamusmiestä.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi