Uutiset

Presidentin vallan puolustaja

Tarja Halosen presidenttikausi päättyy ja samalla katkeaa kolmen sosiaalidemokraattisen presidentin kausi Suomen poliittisessa historiassa. Virkaan astuu jäätävin luvuin presidentinvaalit voittanut kokoomuslainen Sauli Niinistö.

Halonen nousi valtaan myös siksi, että osa porvarillisista äänestäjistä hylkäsi keskustalaisen Esko Ahon vuoden 2000 presidentinvaaleissa. Seuraavissa, vuoden 2006, vaaleissa istuvan presidentin pudottaminen oli liian kova pala Niinistölle.

Halosesta odotettiin presidenttiä, joka tukee suvaitsevaisuutta, tasa-arvoa, naisten oikeuksia ja yleistä yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta.

Hän on itse puhunut mielellään usein pohjoismaisen hyvinvoinnin mallin puolesta.

Halonen ei ole yrittänyt tehdä pesäeroa aatteelliseen kotiinsa, sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen. Tähän ei ole ollut asiallista syytäkään, sillä hän oli vaaleissa äänestäjille selkeästi vasemmistolainen vaihtoehto, jota enemmistö kaksissa vaaleissa myös tuki.

Hän on siinä määrin – edelleen – sosiaalidemokraattinen tahtopoliitikko, että kuvan muuttaminen olisi jokseenkin mahdotonta.

Tasavallan presidenttinä Halonen joutui hämmentäväänkin asemaan: tahtopoliitikko joutui sopeutumaan perin vähäisen vallan viran hoitamiseen. Tahto ei häneltä varmaankaan loppunut missään vaiheessa, presidentin vallasta hän oli johdonmukaisesti huolissaan.

Olisi suuri ihme, jos hän ei palaisi vielä monta kertaa pohtimaan presidentin valtaoikeuksia. Haloselle oli monissa sisäpolitiikan ratkaisuissa tarjolla pelkkä katsojan rooli, mikä on voinut olla hänelle ajoittain ehkä hyvinkin ahdistavaa.

On kutkuttava kysyä – vaikka se onkin turhaa jossittelua – mitä Halonen olisi saanut aikaan politiikassa, jos hänestä ei olisi tullut lähes vallatonta tasavallan presidenttiä?

SDP menetti ainakin tärkeän poliitikon. Puolueen hurja alamäki kielii, ettei Halosesta presidenttinä ole ollut sosiaalidemokraateille hyötyä.

Suvaitsevaisuuden puolesta ansiokasta työtä tehnyt Halonen joutui presidenttinä todistamaan perussuomalaisten viime vuoden eduskuntavaalien jättivoittoa, mitä ei voi hyvällä tahdollakaan laskea suvaitsevaisuuden voitoksi.

Jytky tuli, vaikka Halonen oli presidenttinä.

Ulkopolitiikassa hän on kerännyt kiitosta Venäjä-suhteiden hyvästä hoidosta. Halonen on näin jatkanut linjaa, jonka aloitti J. K. Paasikivi sodan jälkeen ja jonka kuumin nimi on monessa mielessä edelleen Urho Kekkonen.

Halosen kaksi kautta presidenttinä oli vakaan kehityksen aikaa niin ulkopolitiikassa kuin sisäpolitiikassakin.

Halosen suunta on kohti kansainvälisiä tehtäviä, kotimaassa hän aikoo olla aktiivinen keskustelija – ja vaikuttaja!

Suomen mielipideilmastoa ei voi kuvata syvälliseksi, joten tervetuloa vaikuttajaksi ja keskustelun kiihdyttäjäksi, presidentti Tarja Halonen!

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic