Uutiset

Presidentinvaalista harmiton Idols-kisailu

Tällä erää keskustelu presidentin asemasta ja presidentin valinnan siirtämisestä eduskunnalle on päättynyt.

Jarrua painoi viime kierroksen kakkonen, kokoomuksen Sauli Niinistö. Presidentin valinta kuuluu kansalle, linjasi Uudenmaan tuleva ääniharava Keskisuomalaisessa.

Niinistön vaalikampanja salpasi Tarja Halosen (sd.) hengityksen. Vielä voittonsa jälkeen Halonen pohti, miten Suomi pääsee tästä eteenpäin. Voittaminen otti voimille.

Jokohan Niinistö saa Halosta tukevalla lausunnollaan anteeksi vaalikampanjansa, joka erehtyi julistamaan kansan kahtiajaon olevan historiaa.

Presidentin valinnan siirtämistä eduskunnalle ehdotti Seppo Tiitinen.

Tässä ei ole ihmettelemistä, sillä hän on parlamentin virkamiesten ykkönen, eduskunnan pääsihteeri.

Tiitinen oli sumeilematta työnantajansa asialla. Eduskunnalle lisää valtaa!

Tiitinen yritti turhaan olla ystävällinen, sillä hän sai vastaansa puoluesihteerit. Lievästi sanoen pääsihteeri jäi ehdotuksineen yksin kuin kuuluisa knalli kalliolle.

Presidentin vaalitapaan ei kukaan järkevä poliitikko koske edes hanskat käsissä. Vaalin siirto eduskunnalle ei ole vain vaalin siirto.

Vaalitavan muutos veisi kansalta äänioikeuden.

Ei tällainen uudistus ole mahdollinen. Poliitikkojen tehtävä on antaa kansalle eikä koskaan ottaa mitään pois.

Kansa valitsee tästä eteenpäinkin presidentin. Muutamien tiitisten puheet kutistuvat pelkiksi hyttysten surinoiksi.

Tiitisen puhuu ihan järkeviä. Pääsihteeri katsoo, ettei kansanvaali ole enää mielekäs, koska presidentin valtaoikeuksia on kovasti karsittu.

Kaiken lisäksi Tiitinen lukee, aivan oikein, vallan karsinnan edelleen jatkuvan.

Presidentti on jo lähes valtaa vailla ja pian vallaton. Eduskunnan parlamentaarinen valta vahvistuu, mitä ei voi laskea kansanvallassa kovin vinoutuneeksi kehitykseksi.

Presidenttiä muka tarvitaan ulko- ja turvallisuuspoltiikan johtamisessa. Kunpa joku kertoisi miksi ja miten?

Onko Halosella ollut joku erityinen rooli Suomen ulkopolitiikassa?

Koko viritys presidentistä ja ulkopolitiikasta on uuvuttavan vanhakantainen, Urho Kekkosen aikaan paalutettu.

Presidentistä kehitetään aina sotku. Ajattelu on urautunutta kuin talvinen maantie.

Lähtökohta on vinksahtaneesti se, että presidentille pitää jättää jotain valtaa, koska kansa hänet valitsee. Miksi?

Äänestäjät voivat valita vallattoman presidentin, arvovaltajohtajan, kaikkea pahaa vastaan puheilla ja käsimerkeilläkin taistelevan koko kansa maallisen piispan.

Arvovaltaa pressalla on jos on!

Presidentinvaalista voi sujuvasti kehittää tosielämän harmittoman Idols-kisailun.

Viime vaalikin oli jo melkoinen show siihen nähden, että presidentin näkyvin tehtävä on itsenäisyyspäivän pukujuhlan järjestäminen.