Uutiset

Presidentit vaalivat käytöstapoja

Presidentti Martti Ahtisaari sanoo tuoreessa kirjassa ääneen hyvin tunnetun tosiasian. Hän kertoo kirjassa Matkalla, Martti Ahtisaaren tarina, ettei SDP halunnut häntä presidenttiehdokkaaksi toista kertaa.

Näin kävi lyhyesti ilmaistuna. Vuoden 2000 kevään presidentinvaaleissa sosiaalidemokraattien ehdokas oli Tarja Halonen, joka voitti vaalin toisella kierroksella niukasti keskustan Esko Ahon.

Ahtisaaren tulkinnoissa Halosella oli ”hirveä hinku” presidentiksi. Halonen kampeaa kumoon käsitystä kieli keskellä suuta maanantain Ilta-Sanomissa. Hänen mielestään asia ei ollut ”ihan niin yksinkertainen” kuin mitä Ahtisaari-kirjassa on kuvattu.

Halosen ja Ahtisaaren keskustelusta ei ainakaan vielä paisu minkäänlaista riitaa, koska kumpikin haluaa selvästi kunnioittaa hyviä tapoja. Kaksikon väleissä on kuitenkin kitkaa ja kabineteissa käytettäneen jyrkkiä ilmaisuja.

Mielipiteiden vaihto voi kiihtyä sen jälkeen, kun Halonen on jättänyt tasavallan presidentin tehtävät. Hän palannee asiaan, ehkä muistelmissaan, ja sanoo edelleenkin hämmentävästä kuviosta oman käsityksensä.

Halosen ”hirveän hingun” mittaaminen olisi kutkuttavaa, mutta tietysti mahdotonta. Saattaa hyvinkin olla, että Ahtisaari tekee Halosesta yksipuolisesti syyllistä syrjäyttämiselleen.

Jo vaalien alla oli nähtävissä, että Ahtisaaren toisen kauden tielle oli nousemassa kolme estettä. Yksi oli Halosen into, toinen SDP:n vahvojen voimien halu päästä eroon Ahtisaaresta.

Kolmas este oli Ahtisaari itse, sillä hän oli sosiaalidemokraattien presidenttipelissä pelkkä lastu laineilla. Miksi, siihen ei ole löytynyt toistaiseksi alkuunkaan tyhjentäviä vastauksia.

Halosen ehdokkuus oli toiveiden täyttymys Ahtisaaren vastustajille. Toisin sanoen siitä ei ole epäilystäkään, kenen leirissä Halonen vaikutti jo ennen ehdokkuuttaan.

Ahtisaari oli kansalle mieleinen presidentti – jossittelussa on vaaransa, mutta ilmeisesti hän olisi tullut valituksi toiselle kaudelle, jos olisi ehdokkaana ollut.

SDP oli vuosituhannen vaihteessa voimakas puolue, vallan muuta kuin tänään. Puolue halusi presidentiksi aidon ja vahvan sosiaalidemokraatin, mihin tehtävään Ahtisaaresta ei ollut.

Ahtisaari myös ilmeisesti luokkasi SDP:n pyhiä arvoja, kun hän kiilasi puolueen presidenttiehdokkaaksi ilman jäsenkirjaa ohi veteraani Kalevi Sorsan.

SDP teki huikeasta suunnitelmasta totta. Ahtisaaren syrjäyttäminen ei suututtanut suomalaisia ja Halosesta tuli maan ensimmäinen naispresidentti.

Puolueen tahto toteutui. Kahden kauden jälkeen tehdään tiliä. Keskeinen kysymys on tämä: mitä sosiaalidemokraatit ovat hyötyneet Halosen presidenttiydestä?

SDP suosio on historiallisen matalalla tasolla. Miten alhaalla se olisi, jos presidenttinä ei olisi ollut pian 12 vuotta Tarja Halonen?