Kolumnit Uutiset

Pressa järjesti itselleen tuhansien eurojen taskurahat

Jo on pressalla otsaa.

Yle uutisoi lauantaina, kuinka Kenian presidentti Mwai Kibaki tyrmäsi Kenian kansanedustajien itselleen junailemat kultaiset kädenpuristukset.

Viimeistä kertaa ennen maaliskuun vaaleja kokoontunut parlamentti yritti myöntää itselleen ylimääräisiä rahabonuksia ja muita etuja. Jos presidentti olisi hyväksynyt lakialoitteen, väistyvät kansanedustajat olisivat saaneet muun muassa reilut 80 000 euroa bonusta ja valtion kustantamat henkivartijat eliniäkseen.

Ylen uutisesta unohtui harmillisesti olennainen tieto: vaikka Kibaki hylkäsi parlamentin pöyristyttävän lakiehdotuksen, hyväksyi presidentti toisen ehdotuksen, joka tuo hänelle itselleen järjettömät edut.

Kibaki päätti, että hänelle maksetaan bonuksena yli 200 000 euroa. Lisäksi presidentti tulee nauttimaan lähes 5 000 euron suuruista kuukausieläkettä. Näiden summien päälle maksetaan vielä viihdykerahaa (an entertainment allowance) noin 2 400 euroa kuukaudessa.

Isojen rahasummien lisäksi Kibaki tulee eläkeläisenä nauttimaan muun muassa kahden kodinhoitajan, kahden pyykinpesijän ja neljän sisäkön hoivasta.

Miehen matkat, toimistokulut ja ajoneuvojen ylläpito maksetaan verorahoista. Kibaki ja hänen vaimonsa saavat diplomaattipassit ja luvan matkustaa minne haluavat neljä kertaa vuodessa.

Ja koko lystin maksaa – tättärärää! – Kenian kansa.

Kenialaisen keskipalkka on noin 100 euroa kuukaudessa. Siis niiden, jotka käyvät töissä. Virallinen työttömyysprosentti on tällä hetkellä 40.

Erityisen törkeäksi Kibakin toimet tekee se, että Kenia on kansainvälistä kehitysapua vastaanottava kehitysmaa.

Suomi tuki Keniaa noin yhdeksällä miljoonalla eurolla vuonna 2010. Viime vuoden kokonaistuen määrää ei ole vielä julkistettu.

Kenialaiselle oikeudenmukaisuuden irvikuvalle on helppo naurahtaa, vaikka todellisuudessa pääsee parku.

Ei pidä ajatella, että ongelma ei kuulu meille. Jo pelkästään kehitysavun väärinkäytön estäminen velvoittaa meidät ohjailemaan itäafrikkalaista valtiota demokratian suuntaan, auttamisen ja välittämisen eetoksesta puhumattakaan.

Jos Kenian hallitusta ei patisteta vastuullisuuteen, se hoidattaa maan pahimmat pulmat ikuisesti kansainvälisellä kehitysavulla ja kahmii verovaroja omiin taskuihinsa.

Kenia on yksi maailman korruptoituneimmista maista, ja tarvitsee kehitysavun lisäksi jatkuvaa valvontaa ja kuittien penäämistä.

Kenialaiset eivät kauan ehdi taivastella väistyvän presidenttinsä toilailuja.

Seuraavaksi pelätään maaliskuun vaaleja. Edellisten vaalien levottomuuksissa, vuosina 2007 ja 2008, kuoli yli tuhat ihmistä.

Ennusmerkkien tulkitsijoiden mukaan näissäkin vaaleissa ammutaan kovilla.

Päivän lehti

31.3.2020