Uutiset

Pronssissakin makea maku

Kahdeksastoista kausi peräkkäin mitalipeleissä ja nyt jo kuudestoista mitali tähän putkeen.

Hämeenlinnalainen lentopallokevät huipentui tänäkin keväänä mitalijuhliin. HPK:n pitkä, dramaattinen ja värikäs kausi päättyi voittoon Elenia-areenassa.

Kerho kukisti rovaniemeläisen Woman Volleyn 3–2 (23–25, 25–16, 18–25, 25–22, 15–9) ja saavutti pronssin voitoin 2–0.

Kauden viimeinen koitos kuvasti hyvin HPK:n koko kautta. Vaikeuksia oli, mutta niiden kautta tulos oli lopulta hyvä.

Torstain pronssiottelua ei voi sanoa tasokkaaksi naisten lentopallo-otteluksi, mutta jännittävä ja vaihteleva se oli. Kumpikin joukkue oli vuorollaan niskan päällä ja kumpikin teki paljon virheitä.

HPK oli kuitenkin parhaimmillaan juuri silloin, kun pitikin olla. Se näytti ottelun parastaan neljännen erän lopussa ja viidennessä erässä.

Viimeisessä erässä Kerhon syöttö oli kova ja alun karkumatkan petasivat virheettömyys ja Nikola Senkovan oivat ratkaisut verkolla. Senkovan jalka ei välttämättä ollut pelikunnossa, mutta siitä huolimatta hän halusi auttaa muutenkin kolhuista kärsinyttä joukkuettaan.

– Kaksi päivää sitten ortopedi sanoi, että Senkovan pitäisi lepuuttaa jalkaansa kuusi viikkoa. Nikola halusi kuitenkin pelata ja taistella joukkueen puolesta loppuun saakka, kiitti HPK:n päävalmentajaksi kesken välieräsarjan tullut Luca Chiappini.

Kehuja pelaajille

Hänen mielestään mitali oli erinomainen saavutus kaikkien tapahtuneiden jälkeen. Kerhon avainpelaajat Michaela Madsen ja Anna Boricheva istuivat kentän päädyssä. Heidän vieressään oli Pihla Pelkiö, jonka kausi päättyi jo ennen liiga-avausta.

Tilalle HPK sai Roosa Niemisen, joka on huippulupaus ja oli jo nyt tärkeässä roolissa keskipelaajana.

Välieräsarjassa HPK oli henkisesti lähes täysin rikki, mutta henki alkoi sittenkin vielä uudelleen pihistä. Siitä ei Chiappini ottanut kehuja itselleen, vaikka ehkä syytä olisi ollut.

– He onnistuivat, Chiappini sanoi ja tarkoitti joukkueensa pelaajia.

– He ovat antaneet joukkueelle sata prosenttia itsestään ja he todella ansaitsivat tämän mitalin, italialainen kiitti.

Krediittiä sai myös Ville Kalliomäki ja muu HPK:n johto.

– Haluan kiittää heitä saamastani luottamuksesta. Kiitän myös perhettäni ja vaimoani uhrauksista työni hyväksi. Vaimoni nimenomaan halusi, että otan työn vastaan Hämeenlinnassa.

Chiappini palaa Italiaan lauantaina, mutta ehkä hän palaa aika pian Hämeenlinnaan.

– Rakastan Suomea. Jos HPK haluaa minun palaavan tänne, minähän palaan – silloin toivottavasti perheeni kanssa.

Madsen jännitti

Michaela Madsenilta jäivät välieräsarja ja pronssiottelut väliin selkävaivan takia. Madsenin voi silti arvostaa HPK:n kauden parhaaksi pelaajaksi. Hän myönsi, että pelien katsominen katsomosta ei ole pelaajalle koskaan helppo juttu.

– Ihan hirveä olla tuolla. Jännittää ihan älyttömästi, etkä voi tehdä oman joukkueen hyväksi mitään. Kentällä ei ehdi jännittää ja siellä voi jotenkin vaikuttaakin peliin, Madsen hymyili.

Hänen selkävaivansa ovat pikkuhiljaa hellittäneet. Saattaa olla, että Madsen ehtii mukaan pelihommiin maajoukkueen kevätkaudella.

Nyt saunotaanl

Piia Korhonen pelasi myös hienon debyyttikauden HPK:ssa. Uran ensimmäinen mitali maistui tosi makealta. Sen näki nuoren naisen ilmeestäkin.

– Ei oikein löydy nyt sanoja. Huikealta tuntuu. Fiilis on nyt tosi hyvä, vaikka emme finaaliin päässeetkään.

Korhonen ei osannut vielä tulevista maajoukkuehommista sanoa, koska niistä ei ole vielä tullut tietoa. Sen hän kuitenkin tiesi, mitä Kerhon naisten joukkue tekee myöhemmin torstai-iltana:

– Lähdetään saunomaan.

Myös HPK:n naisten puheenjohtaja Jarmo Lempiäinen oli yhtä hymyä onnitellessaan joukkuetta.

– Kautemme oli loukkaantumisten takia rikkonainen. Huonoa tuuria oli paljon ja junnut pääsivät pelaamaan. Tässä viimeisessä ottelussa neljännen erän loppu ja viides erä olivat meiltä hyviä ja tytöt näyttivät todella haluavansa voittaa. Mitaliin ei voi olla kuin tyytyväinen kauden tapahtumien jälkeen, Lempiäinen arvioi. (HäSa)

Asiasanat

Päivän lehti

9.4.2020