Kolumnit Uutiset

Puhdasta urheilua ei ole

Olisi kai muodikasta sanoa, että en seuraa Rion olympiakisoja, kun ei nyt enää jaksa urheilu kiinnostaa. Ennen oli kaikki paremmin, ja se merikin on niin likainen. Suomalaismenestystä ei taida tulla, ja doping-epäilyjen varjotkin pilaavat kuulemma kisoja. Mitä sitten? Onko asiassa jotakin uutta?

Suomalaisten menestys ei ole kaikki kaikessa. Se on tietenkin toivottavaa, ja olisi kaikessa muussa paitsi keihäänheitossa valtava yllätys, mutta ei mikään arvo sinänsä.

Puhdasta urheilua ei ole koskaan ollut olemassakaan. Hienoa kisaa ei pilaa se, että joku osanottajista on ehkä joskus käyttänyt. Olympialaisten naisten pyöräilyn maantieajossakin joku joskus oli, joku oli pakoillut testejä, ja aika moni oli ajanut yleensä tai jopa aina puhtailla. Kilpailu oli silti yksi kaikkien aikojen hienoimmista.

Kilvoittelu puhtaiden ja doupattujen välillä ja kaikki siitä väliltä on kuulunut aina urheiluun, samoin nyttemmin kiinnijäännit ja rangaistukset, niiden uhka. Ne ovat osa urheilun olemusta, kuten sekin, että testit ja testaajat ovat yhä enemmän osapuolia.

Lopputuloksetkin voivat muuttua vuosien jälkeen. Silläkään ei ole varsinaisesti väliä.

Ensimmäinen maalissa on voittaja juuri sillä suurenmoisella hetkellä, ainakin pyöräilyssä.

Merkkien lukeminen ei pitäisi olla urheilun seuraajillekaan niin kovin ylivoimaista. Se on aina ollut oma hauska lisänsä urheiluviihteeseen.

Ei kai Marlies Göhriä ja kumppaneita voinut olla aikoinaan epäilemättä. Sitten on yhä vielä sellainenkin mahdollisuus, että DDR:n urheilijoissakin saattoi olla joku puhdas.

Sitä olen ihmetellyt edelleen ja kaikki nämä vuodet, miten vähän urheilujournalismi analyyseissään käsittelee asiaa.

Miksi doping-analyysi ei kuulu jokaiseen vähänkään tärkeään huippu-urheilujuttuun rutiininomaisena osana? Se sivuutetaan, koska sen pelätään likaavan omaa pesää, sitä pesää, joka on osa ainakin ylätasoltaan läpimätää urheilujärjestelmää. Toki tämä tapahtuu tiedostamatta.

Urheilua pidetään edelleen uskonnonkappaleen tapaan puhtaana, vaikka todellisuus on päinvastainen. Sitten kaikki kaatuu aina päälle, kun se käry käy. Ollaan kamalan järkyttyneitä.

Tämän saatanallisen kaksinaismoralismin vallitessa paineet kaatuvat yksittäisten urheilijoiden niskaan. Sitten käy niin kuin Marco Pantanin tai Mika Myllylän.