fbpx
Uutiset

Puheen tukena voi käyttää kuvia ja käsiä

Rehakkalainen Virtasen perhe on parin vuoden ajan opetellut käyttämään puheen tukena käsiä. Tukiviittomilla ei muodosteta kokonaisia lauseita, vaan lauseesta viitotaan vain olennainen asia.

Perheen poika Jukka menetti viisi vuotta sitten vakavassa onnettomuudessa sekä liikunta- että puhekykynsä. Nyt 7-vuotias Jukka pystyy kävelemään pienen tuen varassa. Hän syö ja juo itse, mutta pukemiseen ja muihin arjen toimiin hän tarvitsee apua.

Jukka puhuu ääntelemällä. Hänen ilmaisukykynsä on kehittynyt jatkuvasti, mutta ainoa selvä sana on yhä “ei”.
Jukan arkipäivät kuluvat esikoulussa, jota hän käy normaalissa päiväkotiryhmässä avustajan tukemana.

-Eskarissa Jukka on ihan niin kuin muutkin. Hänellä on paljon kavereita, sillä hän on hyvin sosiaalinen luonne. Ja välillä hänen lokeroonsa ilmestyy postia “tyttöystäviltä” niin kuin muillekin pojille, äiti Nina Virtanen kertoo.

Hapenpuute vei puheen

Jukka vammautui maaliskuussa 2000.

-Olimme menossa Turenkiin, kun menetin ennen siltaa auton hallinnan ja auto kierähti kaiteen yli ja penkereen kautta katolleen Räikälän jokeen.

Turvaistuimessa kiinni ollut poika jäi veden alle 15-20 minuutiksi ennen kuin auto saatiin käännettyä oikein päin. Jukan elintoiminnot olivat pysähtyneet, mutta hänet saatiin elvytettyä ambulanssissa. Hänelle jäi hapen puutteesta johtuva aivovamma.

-Kun Jukka kotiutettiin sairaalasta, hänellä ei liikkunut muuta kuin silmät, Nina Virtanen muistelee.

Kotiinpaluusta alkoi pitkä ja monipuolinen kuntoutus: fysioterapiaa, puheterapiaa, toimintaterapiaa ja ratsastusterapiaa.

-Kotioloissa Jukkaa on ymmärretty koko ajan hyvin, sillä hän on erittäin voimakastahtoinen miehenalku. Ensin hän kertoi ilmeillä, mitä hän halusi. Kun kädet alkoivat toimia, hän osoitteli esineitä ja tuki ilmaisuaan äänteillä.

Tikoteekista tukea kommunikaatioon

Kommunikaation opetteluun Virtaset saivat tukea Tikoteekista, joka on Kehitysvammaliiton tietotekniikka- ja kommunikaatiokeskus.

Kuvakansioiden ja muiden apuvälineiden jälkeen koetettiin myös viittomia.

-Pikkuhiljaa on vahvistunut, että tukiviittomat on Jukan tapa kommunikoida. Hän on nyt alkanut näyttää viittomia oma-aloitteisesti.

Jukka ymmärtää puhetta, mikä on hidastuttanut muun perheen viittomien opettelua.

-Käsien ja puheen yhteen sovittaminen on vaikea juttu. Meidän pitäisi viittoa samalla kuin puhumme aina vain enemmän, mutta se unohtuu helposti.

Vanhemmat käyttävät viittomia siksi, että Jukka oppisi heidän avullaan viittomaan enemmän, ja siten ilmaisemaan itseään paremmin. Vanhempien taidot kattavat nyt satakunta viittomaa.

Syksyllä koulutielle

Jukka käy yhä viikottain terapioissa. Virtasilla ei ole ollut ongelmia kuntoutuksen saamisessa, sillä liikenneonnettomuudesta aiheutuneiden vammojen hoitoja on korvannut vakuutusyhtiö.

Nina Virtasen mukaan vammaisen lapsen vanhempien täytyy silti aina jaksaa etsiä ja vaatia tietoja.

-Minua ihmetyttää yleinen tiedon panttaaminen. Erityislasten vanhempien pitää olla itse aktiivisia ja hyökkääviä, että he saavat tietää, mihin tukiin lapsi on oikeutettu. Myös paperityö aiheuttaa vanhemmille uupumista.

Ensi syksynä Jukka aloittaa koulun 25 kilometrin päässä Hämeenlinnassa Ojoisten koulussa, missä tukiviittomat ovat jatkuvasti käytössä.

-Lukemaan oppiminen ei ole tällä hetkellä Jukalle niin tärkeä asia kuin tukiviittomien oppiminen. Se että Jukka saa itsensä ymmärretyksi, on hänelle tärkein asia tässä maailmassa.

Jukan tulevaisuudesta ei perheelle ole annettu mitään ennusteita. Aivojen vaurioista ja varsinkaan kasvavan lapsen aivovaurioista niitä ei osata tehdä.

-Menemme koko ajan eteenpäin, Nina Virtanen sanoo.

-Vain taivas on rajana.

Menot