Uutiset

Puheenvuoro: Putin on kaukana Karjalasta

Kaupunki on riistaa kuhisevien laajojen korpien keskellä. Karjalaisravintola Karelskaya Gornitsan ruokalistalla tarjotaan karhunlihapihvejä, metso- ja teeripaistia sekä hirvenlihapullia.

Vaikka Venäjästä välittyy varsinkin suomalaisten iltapäivälehtien mukaan sotilaallinen uhka, Tampereen kokoinen karjalaiskaupunki Petroskoi elää hiljaista elämäänsä Äänisen rannalla. Sotilaita ei näy, eikä juuri poliisejakaan muutamaa kadun kulmissa ja pysäköintipaikoilla seisovaa koppalakkia lukuun ottamatta. 

Suomessa luullaan, että venäläiset seuraavat uutisia esimerkiksi Suomen ja Venäjän suhteiden viilenemisestä, ilmatilan loukkauksista ja kireistä Nato-kommenteista, mutta tavallisille venäläisille ne ovat ”ylätason Moskovan politiikkaa” ainakin Petroskoissa. Kun kysyin Putinista, ihmiset totesivat vain, että kyllä he tietävät, kuka on seuraava presidentti. Ja se siitä!

Moskovan politiikan aliarvostuksesta kertovat syyskuun puolessa välissä järjestettyjen duuman, alueparlamentin ja paikallisvaalien alhainen äänestysaktiivisuus. Karjalan tasavallassa vaaleihin osallistui 39 prosenttia äänestäjistä. Enemmistö äänesti Putinin Yhtenäisen Venäjän puoluetta, joka voitti ylivoimaisesti kaikissa kolmessa vaalissa. Kaupungin paikallisvaaleissa äänestysprosentti putosi 32 prosenttiin, mutta sitäkin pidettiin saavutuksena. 

Äänisen rannassa seisoo Otto Ville Kuusisen patsas tuijottamassa tuiman näköisenä Äänisen selälle. Petroskoilaiset sanovat sitä Kalastuksen valvojaksi. Toista patsasta, jossa ovat Marx, Engels ja Lenin toistensa puoleen kumartuneina, he kutsuvat karjalaiseen tapaan Runonlaulajiksi. 

Politiikan vähäistä arvostusta kuvaa hyvin erään yliopiston professorin paheksunta: monet nuoret ovat niin innostuneita politiikasta, että he kuluttavat päivänsä poliittisissa kokouksissa ja väittelyissä. Opettajaa harmitti, että mokoman ajanhukan takia opiskelu tahtoo jäädä sivuosaan. 

Yliopistolla opiskelijoiden pukeutuminen on eurooppalaista, mutta tatuoinnit ja nenärenkaat puuttuvat, eikä farkkujen polvissa ole tahallaan revittyjä reikiä. Lihavia nuoria ei näy. 

Kansalaistasolla tapahtuva yhteistyö yli rajan on suuressa suosiossa. Sen takia ystävyyskaupungit ovat tärkeitä venäläisille, vaikka lännessä niiden merkitys on hiipunut. Äänisen rannalle on tuotu veistoksia eri ystävyyskaupungeista, muun muassa Joensuusta ja Varkaudesta. Niiden lisäksi Petroskoilla on kahdeksan muuta ulkomaalaista ystävyyskaupunkia. 

Petroskoin suomea puhuvissa piireissä on hieman surullinen tunnelma, koska niin moni suomen puhuja on jättänyt kaupungin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen kaupungista on lähtenyt 20 000 ihmistä Suomeen. 

Suuren maailmanlaman aikana 1930-luvulla Amerikasta ja Kanadasta tuli 6 500 suomalaista rakentamaan Karjalaan oikeudenmukaista sosialistista yhteiskuntaa, joka lupasi työtä kaikille.

Suomalaisten mukana tulivat jazz-musiikki, popcorn ja baseball. He perustivat ensimmäiset ammatilliset teatterit, kehittivät musiikkielämää ja innostivat urheilua. He toivat Petroskoihin sellaisia moderneja työmetodeja ja työkaluja, joista Neuvostoliitossa ei ollut kuultukaan. Suomalaiset rakensivat myös vankkoja puutaloja, joita seisoo vieläkin pystyssä.

Vainoharhainen Stalin alkoi epäillä suomalaisia 1930-luvun lopulla vakoilijoiksi. Hän antoi 1937 määräyksen kansanvihollisten vastaisen taistelun voimistamisesta. Stalinin vainoissa kuoli tuhansia suomalaisia niskalaukauksilla ja pakkotyössä. 

Karjalan tasavallan kansallisarkistosta löytyy vielä paljon julkaisematonta materiaalia suomalaisten teloituksista. Minulle vihjattiin, että siellä odottaa varsinainen aarre historiantutkijoita. On valokuvia, kirjeitä ja aikalaiskuvauksia jälkipolville. 

Suomalaisten vuoro harjoittaa julmuuksia tuli Petroskoissa jatkosodan aikana 1941–1944. Suomalaiset perustivat Mannerheimin käskystä Itä-Karjalaan kuusi isoa keskitysleiriä venäläisille ja muille ei-suomalaisille. Niissä kuoli nälkään, kylmään ja tauteihin ainakin 4 000 vankia. Kukaan ei tiedä tarkkaa lukua, koska tilastointi oli epätarkkaa ja suomalaiset hävittivät sitä.

Suomalaiset valtasivat Petroskoin kolmeksi vuodeksi ja antoivat sille nimen Äänislinna. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa kenraali Erik Heinrichs komensi Karjalan armeijaa, joka oli kaikkien aikojen suurin sotatoimiyhtymä. Siihen kuului 100 000 sotilasta.

Suomalaiset siirsivät Leninin aukiolta vallankumousjohtajan patsaan pois ja panivat tilalle kenttätykin. He eivät kuitenkaan räjäyttäneet patsasta, vaan purkivat sen ja veivät palaset varastoon. Ehkä Heinrichs aavisti, että kohta heidän on lähdettävä kovalla kiireellä kohti vanhoja rajoja ja vieläkin syvemmälle länteen. 

Markku Saksa
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.