Uutiset

Puhuminen on avain yhteistyöhön

Kun vanhus siirtyy laitoshoitoon, ratkaisu on usein omaisille helpotus. Siitä huolimatta tilanteeseen liittyy myös vaikeita tunteita ja monenlaisia kysymyksiä.

Ainakin osaan kysymyksistä vastaa Voutilakeskuksen Uppsalankaareen juuri valmistunut opaskirjanen, joka tarjoaa avaimia omaisten ja henkilökunnan hyvään vuorovaikutukseen.

-Tämä ei ole mikään autohuollon käsikirja, joka tarjoaa tee näin -ohjeet. Sen sijaan tässä tarjotaan ajattelemisen aihetta, kertoo oppaan koonnut Tuula Heinänen.

Hän on eläkkeellä oleva Hämeen Sanomien toimittaja, ja päätyi kirjasen kokoajaksi avattuaan suunsa sopivassa paikassa eli omaisten illassa. Hänen äitinsä on asunut Uppsalankaaressa vuodesta 2009.


Samalla puolella

Heinänen kokosi oppaan vapaaehtoistyönä, sillä hän pitää aihetta erittäin tärkeänä.

Hän kertoo ärsyyntyneensä siitä, kuinka esimerkiksi lehtien yleisönosastoissa moititaan ja mollataan vanhainkotien henkilökuntaa välillä kohtuuttomasti.

-Kun äitini tuli tänne hoitoon, huomasin, että henkilökunta yrittää tehdä todella paljon vanhusten hyväksi.

Heinänen ehdottaakin, että vanhuksen hoitoon tyytymätön omainen keskustelisi ensin hoitohenkilökunnan kanssa, eikä ensimmäiseksi kirjoittaisi yleisönosastoon tai valittaisi aviin.

Uppsalankaaren palveluvastaava Riitta Ranta kertoo, että omaisyhteistyö on vaikea aihe henkilökunnallekin. Hän kertoo, että ennen käsikirjan kokoamista hoitajat saattoivat välillä jopa pakoilla vanhusten omaisia kritiikin pelossa.

-Lähtökohdan pitäisin kuitenkin olla, että omaiset ja henkilökunta ovat samalla puolella, molempien tavoitteena on vanhuksen hyvä hoito.

Rannan mukaan käsikirjan valmistuttua hoitajat ovat rohkaistuneet lähestymään omaisia.

-Ja asukkaat hyötyvät tilanteesta, koska hoitajat ja omaiset ovat alkaneet luottaa toisiinsa ja keskustelevat enemmän keskenään.


Kun tuttu muuttuu oudoksi

Tuula Heinänen arvelee, että omaiset purkavat hoitajiin omaa luopumisen tuskaansa.

-Esimerkiksi muistisairaan vanhuksen omaiselle on vaikea seurata sitä, kun tuttu ihminen tavallaan katoaa tai muuttuu käsittämättömäksi. Ja osa toivoo, että laitoksessa vanhus vielä kuntoutuisi ja paranisi, ja pettyy sitten, kun näin ei käykään.

Riitta Ranta sanoo huomanneensa oppaan teon aikana, että melkein kaikki asiat liittyvät tunteisiin.

Uppsalankaaressa on erityisesti korostettu asukkaan ja omaisten sekä henkilökunnan ensitapaamisen merkitystä. Moni asia sujuu jatkossakin, jos se onnistuu.

-Yritämme aina sopia tutustumiskäynnin tänne. Jos tuleva asukas ei pääse tulemaan, omainen voi tulla yksinäänkin ja tällöin omahoitaja käy uuden asukkaan luona esimerkiksi terveyskeskuksessa, Ranta kertoo.

Tuula Heinänen kertoo kuulleensa monelta ja huomanneensa itsekin sen, että vaikka vanhustenhuollossa puhutaan paljon henkilöstöresursseista, se ei ratkaise kaikkea.

-Hoitohenkilökunta on nykyään kovilla. Mutta kahdella osastolla voi olla täysin erilainen ilmapiiri, vaikka henkilöstömitoitus olisi sama. Osaston johtohenkilöiden asenne vaikuttaa paljon. (HäSa)