Kolumnit Uutiset

Puhuttaisiinko hetki ydinvoimasta?

Lähes päivälleen kolmekymmentä vuotta sitten tapahtui samanaikaisesti kaksi merkittävää tapahtumaa: Tshernobylin ydinvoimalassa tapahtui ihmiskunnan tähänastisen historian pahin ydinturma ja energiakeskustelusta katosi lähes kaikki tolkku.

Atomin halkaiseminen kuumentaa reaktorin ytimen lisäksi myös tunteita. Eilen Fennovoiman voimalatyömaalla itseään ympäristön ja todennäköisesti ihmistenkin puolustajina pitävät henkilöt kivittivät toimittajia ja saivat itse pippurikaasusta.

Sabotaasit ja tuhopoltotkaan eivät ole olleet harvinaisia voimalatyömailla.

Ydinenergiaan suhtaudutaan voimakkain tuntein ja intomielisimmät ovat niin syvällä itse kaivamissaan poteroissa, että edes järjen valo ei sinne pääse paistamaan.

Ydinvoima itsessään ei ole hyvä tai paha asia. Se on vain yksi monista käyttökelpoisista energiateknologioista.

Energiakysymyksessä ei ole olemassa viisastenkiveä. Ennen fuusiovoiman valjastamista meillä ei ole olemassa yhtä ainoaa joka paikassa toimivaa teknologiaa, joka voisi turvallisesti tuottaa kaiken tarvitsemamme energian.

Ydinvoimala ei voi koskaan olla sataprosenttisen turvallinen, mutta toisaalta se jauhaa tasaisesti sähköä säästä ja vuodenajasta piittaamatta ilman hiilidioksidipäästöjä. Kunpa ongelmattomampi tuuli- tai aurinkovoimala pystyisi samaan!

Enemmän kuin ydinvoimaa kavahdan kivihiiltä, kaasua ja öljyä. Ne tappavat ilmaston lisäksi myös ihmiskuntaa tasaiseen tahtiin. Kuolleiden määrä lasketaan kymmenissä tai sadoissa tuhansissa joka ikinen vuosi.

Ydinvoiman suorat kuolonuhrit noin 70 vuoden ajalta ovat edelleen alle sata henkilöä ja epäsuorien kuolemien määrät lasketaan joissakin tuhansissa. Siihen nähden vastustajien pelot ovat pahasti ylimitoitettuja.

Kuluneen vertauksen mukaan ydinturma on kuin lento-onnettomuus: iso ja näyttävä tapahtuma, joka saa paljon huomiota.

Hiilivoima taas on kuin auto-onnettomuus: niitä tapahtuu joka päivä ja niissä kuolee järjetön määrä ihmisiä. Eivätkä ne saa isoja joukkoja barrikadeille.

Ydinvoima on olemassa, eikä se ole mihinkään menossa, oli siitä sitten mitä mieltä tahansa.

Siksi ydinvoimasta pitäisi viimeinkin pystyä keskustelemaan faktapohjaisesti ja ilman kuviteltujen vihollisten kivittämistä.