Uutiset

Pullonkerääjät: Pantin noukkiminen ei alenna ihmisarvoa

Pullonkerääjät siistivät paikkoja nuorten jäljiltä. Pullojen kerääminen on harrastus siinä missä muukin, ja motiivi löytyy usein liikunnasta.

Lauantai-iltana kello saavuttaa tunnit, jolloin vain seuraavan päivän vapaapäiväläiset lähtevät kaupungille. Alaikäiset joutuvat tyytymään poliiseja piilotellen pussikaljoitteluun, mikä houkuttelevat paikalle myös pullonkerääjät.

Siisteihin lenkkareihin ja verkkahousuihin sekä lämpimään takkiin pukeutunut Jukka on kerännyt pulloja muutaman kuukauden. Kahdeksan aikaan jouluaiheinen muovipussi on jo puolilleen täysi.

– Parhaita paikkoja ovat kapakoiden ovien läheisyydet. Kesällä myös linnanpuistosta ja kirkkopuistosta löytyy paljon pulloja.
Arvailua tuntemattomasta

Hämeenlinnalainen, pian 18 vuotta täyttävä Kenneth Parkkonen ei osaa nimetä tyypillistä pullonkerääjää.

– He ovat varmasti ihan tavallisia ihmisiä. Joku tekee sitä hyvää hyvyyttään, joku rahan takia.

Ravintolailtaa lauantaina viettäneillä Mattias Koivumaalla, 32, ja Tuomas Stoorilla, 27, on myös omat käsityksensä pullonkerääjistä.

– Todellisuus voi hyvinkin olla eri, mutta luulen, että heillä on liikaa vapaa-aikaa. Moni kenet olen nähnyt, on myös ollut melko iäkäs, joten he ovat varmasti usein eläkeläisiä, Koivumaa miettii.

Luonto harvoin motiivina
Monien kuva ”pullomummoista ja -papoista” rajoittuu siihen, että he pitävät paikat puhtaina. Vajaat 5 vuotta pulloja keränneellä Merjalla on omat syynsä.

– Lähinnä tämä on huvia, tekemistä ja liikuntaa. En tee tätä ympäristön puhtauden takia, sillä en esimerkiksi nosta pantittomia tölkkejä tai viinapulloja.

Hieman empien haastatteluun suostuva Merja nimeää paikalliset festarit kultakaivoksiksi. Talvella on luonnollisesti hiljaisempaa, kun yön celsiuslukemat karsivat karskeimmatkin kaljoittelijat.

Muutaman euron tähden
Jukka raottaa mielellään kerääjien maailmaa, joka on monelle pimeä.

– Itselleni tämä on pitkälti hyötyliikuntaa. Tätä tehdessä olen kuitenkin huomannut, että todellinen köyhyys on totta. Eräskin mies sanoi minulle tekevänsä tätä sen vuoksi, että saisi leivän päälle voita.

Kuitenkin, kuten missä tahansa muussakin porukassa, myös pullonkerääjissä on monenlaisia ihmisiä, ja suurimalle osalle keskimääräinen muutaman euron iltasaalis ei merkitse voita leivän päälle.

Harva kehtaa
Parkkonen, Koivumaa ja Stoor ovat kaikki joskus pikkupoikina olleet kavereiden kanssa keräämässä pulloja. Tällä hetkellä homma ei kuitenkaan kuulu iltaharrastuksiin.

– Kynnys siihen, että menee kysymään, josko tämän pullon voisi tästä ottaa, voi olla aika korkea, Jukka toteaa.

– Tässä pitää olla sinut itsensä kanssa, vaikka eihän kenenkään ihmisarvo tässä alene. Kerääjä ei ainakaan ole sitä ryyppääjää huonompi. Rohkeus kuitenkin lisääntyy tätä tehdessä.

Jukka on myös sitä mieltä, että kenenkään harrastusta ei pitäisi halveksia. Toki pullojenkeräämisestäkin saa kyseenalaista.

– Yksi kerääjä tuli vastaani ihan kännissä kahden pullokassin kanssa. Hän juo aina jämät keräämistään pulloista. Siellähän voi olla vaikka mitä virtsasta tupakantumppeihin.

Molemmanpuoleista ystävällisyyttä
Nuorten ja pullonkerääjien vuorovaikutus toimii satunnaisia poikkeuksia lukuun ottamatta hyvin.

– Nuoret eivät ylenkatso, vaan meille tullaan tarjoamaan tölkkejä tai pulloja. Yhden kerran minulle on kuitenkin tultu huutelemaan, että kohta saat turpaasi, Jukka muistelee.

Myös toisen osapuolen edustajat antavat kiitosta.

– Oman kokemukseni mukaan pullonkerääjät ovat ystävällisiä. Ei ainakaan tule mieleen yhtään töykeää tapausta, Parkkonen kertoo.

Pulloilla maailmalle
Torniosta kotoisin olevalla Koivumaalla on jopa pitkälle säilyneitä muistoja pullonkerääjistä.

– Torniossa oli mies, jota kutsuttiin pullo-Ekiksi. Kaikki tunsivat hänet ja antoivat hänelle pulloja. Hän kävi jopa ulkomailla pullorahoilla.

Kaksikko Stoor ja Koivumaa lähettääkin pullonkerääjille positiiviset terveiset.

– Jatkakaa samaa rataa. On hyvä, että paikat pysyvät puhtaina. (HäSa)

Jukan ja Merjan nimet on muutettu.

Päivän lehti

15.8.2020