fbpx
Uutiset

Punainen tupa ja perunamaa

Kohta kevät koittaa ja pesänrakennusvietti iskee taas satohin suomalaisiin yhtä varmasti ja samanlaisella vimmalla kuin pikkulintuihin.

Yhteen jos toiseenkin niemeen, notkoon ja saarelmaan ryhdytään pykäämään pitkäaikaisen unelman huipentumaa, omaa omakotitaloa. Eikä sellainen tietystikään ole mies/nainen eikä mikään, joka ei taloa pysty itse perheelleen rakentamaan.

Niinpä pahaa-aavistamattomat remonttireiskat ja -riitat päättävät intoa puhkuen ottaa kirveen kauniiseen käteensä tietämättä lainkaan, millaiseen urakkaan ovat ryhtymässä. Ja hyvä niin, sillä muutoin saattaisi tönö jäädä alkutekijöihinsä.

Yhden (ja toivottavasti ainoan!) talon rakentaneena voin kertoa sen olevan siunaus, että ei etukäteen tiedä, kuinka työläästä projektista onkaan kyse.

Ensin on löydettävä sopiva tontti itseä miellyttävältä alueelta tietysti sopuhintaan. Vaativalle jää jo tässä vaiheessa luu vetävän käteen, sillä tuo pyhä kolminaisuus harvoin toteutuu. Jostain on yleensä tingittävä.

Tontin löydyttyä mennään hattu kourassa pankkien ovia kolkuttamaan. Juokse siinä sitten kesken työpäivän edullista lainaa tinkimässä.

Lisää harmaita hiuksia tuo se, kun pitää päättää, minkälaisen talon loppujen lopuksi haluaa ja miten tilat saadaan riittäviksi ja toimiviksi tulevaisuudessa mahdollisesti kasvavan perheen tarpeisiin.

Oman tenkkapoonsa tuo rakennustavan valinta: naputellaanko tölli pitkästä tavarasta, ladotaanko kiveä toisen päälle vai annetaanko sittenkin hieman periksi ja valitaan valmistalo.
Jos päädytään rakentamiseen, niin sitten vain etsiskelemään arkkitehtiä, jonka kanssa kättä väännetään heti siitä, mitä itse haluaa ja mikä hänen mukaansa olisi oikeaoppista tilankäyttöä.

Pitkää pinnaa vaatii myös ravaaminen kunnan rakennusviranomaisten luona, jotka puolijumalallisessa asemassaan tyrmäävät suuren osan suunnitelmistasi.

Kaiken tämän ohella kilpailutat rautakauppoja ja tavarantoimittajia, kiertelet päättämässä materiaaleja, hankit maansiirtotöiden tekijät ja tarvittavan ulkopuolisen työvoiman, sovit aikatauluja ja teet laskelmia. Samalla yrität pysyä vakinaisessa työssäsi selväjärkisenä, jotta rakentamisen rahoitus ei tyssää potkuihin.

Siinä vaiheessa, kun talon kuoppaa päästään vihdoin kaivamaan, olisit jo valmis kellahtamaan sinne saappaat jalassa ja tunnustamaan tappiosi. Tosin, vasta tällöinhän päästään käsiksi itse rakentamiseen, jossa saa varautua yhteen jos toiseenkin takapakkiin ja yllätykseen. Raivon vallassa raksalla voi silloin lennellä muutakin kuin ärräpäitä.

Muutama lohdutuksen sana lienee lopuksi paikallaan. Mikäli parisuhteenne tämän elämänkoulun kestää, niin se kestää melkein mitä vaan. Voimia ja uskoa kaikille kevään rakentajille.

Menot