Kolumnit Uutiset

Punalihainen leiskuttaa suuria tunteita

EU:n kalastusministerit osoittivat taas kerran Suomen eduskunnalle ja erityisesti suurelle valiokunnalle, kuinka lyhyt pienen maan liekanaru unionissa todellisuudessa on. Ministerit viis veisasivat valiokunnan päätöksestä puolittaa Suomen lohikiintiö Itämerellä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö (vihr.) ehti jo muutamien luontojärjestöjen kanssa paukutella henkseleitään ”ryhdikkäästä” arvokalan merikalastusta leikkaavasta päätöksestä. Ilo ja riemu olivat ennenaikaisia.

Tornionjokivarren lohitalolliset ilakoivat hekin tovin, kun uskoivat lisää lohta nousevan jokeen, kun merikalastajien kiintiö puolittuu. Merivaelluksensa aikana verkoilta ja ajosiimoilta pelastuneet lisälohet toisivat uusia kalastusturisteja lohitilallisten rahastettaviksi.

Kalastuksesta vastaava ministeri Jari Koskinen (kok.) ei tuntunut olevan ”tappiosta” edes pahoillaan. Mutta Hauhon mies onkin osoittautunut ensisijaisesti ihmisten toimeentuloa ja elinkeinoja ymmärtäväksi päättäjäksi ja jättänyt maailmanparannuksen ja yltiösuojelun muiden harteille.

Samalla selvisi toki sekin, että kuuden puolueen hallituksen sisältä löytyi taas yksi jakolinja lisää.

Itämeren apajille on viime vuosina tullut pari ammattilaista lisää. Äkisti lisääntynyt hylje vie lohen sekä meren ammattikalastajalta ja jokivarren perhostelijalta. Kaikelle kalalle persot merimetsot tykkäävät myös lohesta, mutta niiden taposta saa kai enemmän linnaa kuin miesmurhasta.

Niin merikalastajien kuin jokivarren virkistyskalastajien saaliit paranisivat, jos hylkeiden ja merimetsojen määrää vähennettäisiin. Nekin kuuluvat ministeri Koskisen rooteliin, mutta tästäkään asiasta hallitus tuskin on yksimielinen, koska siinä istuu myös tämä äsken mainittu Niinistö.

Jos metsästysministeri ehdottaisi sinänsä järkevää hylkeiden ja merimetsojen vähentämistä, ympäristöministeri vastustaisi sitä henkeen ja vereen, ja kuittailisi siten tappiotaan lohikiintiöstä. Tällaista menettelyä kutsutaan politiikaksi.

Tavallinen kuluttaja ei enää aikoihin ole saanut tolkkua lohipolitiikan sotkuisista siimoista. Lisää soppaa hämmensi keväällä näyttelijä Jasper Pääkkönen, joka mölysi osuuskaupalle, kun Prismojen gourmet-tiskeissä myydään satunnaisesti Itämeren lohta.

Komeljanttari Pääkkönenkään ei tosin erota, mikä tiskin kaloista on aitoa luonnonlohta, mikä kalanviljelylaitoksissa kasvatettua istukasta. Tärkeintä metakassa olikin tulla huomatuksi.

Itämeren lohta paljon enemmän myydään Norjan lohta, joka on kasvatettu kasseissa joko Norjan tai Chilen rannikoilla. Se on rahdattu ruodonnypintään Aasian halpamaihin ja lennätetty Suomeen parhaita lähiruokaperinteitä noudattaen.

Kotimaisella kirjolohella, jatkuvalla tarjoustavaralla, ei ole muuta tekemistä oikein lohen kanssa kuin lihan punainen väri. Täydestä se silti menee ja kansa puhuu syövänsä lohta, alle vitosen kilohintaan muka!

Villilohen erottaa muuten pullalohista siitä, että sillä on kulmikkaat evät ja pyrstö. Ne eivät ole altaiden ahtaudessa kuluneet pyöreiksi.