Uutiset

Punalippu on menettänyt kunniapaikan muttei kotia

Valtakunnallinen Työväentalomuseo Peltosaarensillan kupeessa edustaa raameiltaan 1900-luvun alussa rakennettua, Hämeelle tyypillistä työväentalomallia. Se on pröystäilemätön, lahjoitetuista hirsistä tehty ja talkoovoimin pystytetty.

Alunperin Tammelan Teuron kylään vuosina 1906-1908 rakennettu talo on esitellyt työväenliikkeen historiaa Riihimäellä jo 1960-luvun lopulta lähtien.

– Talojen piirustukset eivät olleet kovin virallisia, vaan joku suunnitteli ne tupakka-askin kanteen. Niistä tuli kuitenkin hyvin samanlaisia. Oli sali ja näyttämö ja puffetti. Talomiehen asuintilat keittiöineen eivät olleet isot. Ja sitten siinä oven pielessä oli pieni lippuluukku, kertoo Työväenperinteen tutkimusyhdistyksen puheenjohtaja Pentti Auvinen.

Museo on auki vain vapusta syyskuun loppuun, sillä lämmitystä talossa ei ole.

Rity-talossa tehdään tämän päivän riihimäkeläistä sosiaalidemokratiaa. Yhdistyksen kokoustilat sijaitsevat 60-luvulla rakennetussa ja 90-luvulla peruskorjatussa liikerakennuksessa. Sanomattakin selvää, että Rity-talossa sekä vesi että sähkö juoksevat.

Paikallisen yhdistyksen puheenjohtaja Alli Luhti istuu Herajoen työväentalon puisella puolella, keittiön vieressä.

Avonaisten ovien takaa pilkottaa rakennuksen tiilisen osan juhlasali. Puulattian lankut johtavat näyttämölle.

– Talo oli nukkunut kylmänä monta vuotta Ruususen unta, kun aloimme suunnitella remonttia vuonna 1996. Remonttia on riittänyt tähän päivään asti, ja seuraava projekti on juhlasalin ikkunoiden uusiminen. Meillä on kaupungin vesi, mutta ei viemäriä. Tänään täällä on vesiosuuskunnan kokous, sanoo Luhti ja antaa ymmärtää korjaushommien jatkuvan ikkunoiden modernisoinnin jälkeenkin.

Kohdusta hautaan ja varsinkin hautaan

Sitten 50- ja 60-lukujen, jolloin suomalaiset siirtyivät työväentaloista televisioiden ääreen ja maalta runsaampia menomahdollisuuksia tarjoaviin kaupunkeihin, on hiljentyneiden talojen suojissa tehty kaikkea, mikä on inhimillisesti kuviteltavissa.

Luhdin lista Herajoen työväentalon menoista ja meiningeistä on pitkä ja kirjava. Viime vuonna pidetyissä 111 tilaisuudessa kävi yli 5000 henkeä.

Yhdistysten ja järjestöjen kokousten sekä siviilijuhlien lisäksi muun muassa Kone, Nokia ja TeliaSonera ovat järjestäneet talossa seminaareja ja koulutustilaisuuksia.

Muutama lähipiirissä vaikuttava orkesteri on tehnyt äänityksiä sen salissa, ja yhtä vokalistia sali palvelee klassisen laulamisen treenipaikkana. Tänä keväänä järjestettävä äitienpäivälounas on järjestyksessä jo kolmas. Viime syksynä talossa vietettiin Brasilia-päivää ja viime kiirastorstaina tanssittiin kristallitansseja.

– Alkuperäisellä vuoden -29 puulattialla on monet tanssit tanssittu, mutta ei enää kristallitansseja. Lattiaa ei pysty kuulemma hiomaan kuin yhden kerran ja sen täytyy kestää vielä jonkin aikaa, että saadaan raha-asiat taas järjestykseen, sanoo Luhti.

Sali näyttämöineen ja vähintään 90 vuotta vanhoine lavakulisseineen herättää visioita. Pahus, kun se Kaurismäen Aki on jo työväentalokohtauksensa filmannut.

– Elokuvia ei ole kuvattu, mutta tv-ohjelma Basaarin tuottaja täällä kävi. Hänen tarpeisiinsa talo oli kuitenkin liian moderni, kertoo Luhti.

Herajoen talossa on vastikään vietetty sen historian ensimmäiset ruumiinvalvojaiset. Sos.dem Työväentalojen liiton puheenjohtaja Visa Tammi kertoo, että kyseessä on pienimuotoinen trendi.

– Hautajaisia ei ole työväentaloissa paljon vietetty, mutta nyt ne ovat tulleet uutena asiana.

Purppuran häivähdyksiä

Työväentalon määrittely on helppoa. Se on talo, jonka työväenyhdistys omistaa. Joidenkin korvissa käsitteellä on pelottavan punertava klangi. Talojen nimiin on kuitenkin kajottu harvoin.

– Tietysti, jos työväentalo on kyläyhdistyksen käytössä, sitä saatetaan käyttää nimeä kylätalo, sanoo Tammi.

Hän kertoo tapauksista, joissa työväentalo on muuntunut helluntaiseurakunnan kirkoksi ja toisaalta työväenyhdistyksistä, jotka ovat asettuneet entisiin seurakuntakodin tiloihin.

– Ei niinkään Hämeessä, mutta kaiken näköistä liikettä on ollut.

Luhti muistelee erään yhdistyksen jäsenen kerran ehdottaneen, että heidän talonsa nimi muutettaisiin Herajokitaloksi.

– Kaikilla muilla nousivat karvat pystyyn. Tämä on aina ollut Herajoen työväentalo ja on edelleenkin!

Luhti kertoo kokoomuslaisen ystävänsä pohtineen ääneen näinköhän sankarin puoluekaverit tulevat syntymäpäiville, jotka järjestetään työväentalolla.

– Sanoin hänelle, että kuule, kynnys ei ole enää ollenkaan niin korkea kuin ennen on ollut. Minusta tämä on juhlapaikka siinä kuin muutkin.

Jos kynnyksen madaltamiseksi on Herajoella otettu itse aktiivisia askelia, voisi sellaiseksi ehkä tulkita yhdistyksen ensimmäisen punaisen lipun siirtämisen juhlasalin puolelta kokoustilan puolelle.

– Mutta se oli muutenkin niin rikkinäinen ja pahannäköiseksi mennyt.

Talon sisällä puhutaan Luhdin mukaan melko harvoin puoluepolitiikkaa. Vappuna ei ole omaa järjestettyä ohjelmaa lainkaan.

– Riihimäen työväenyhdistys pyörii enemmän politiikan ympärillä, meillä toiminnat pyörivät tämän mahdottoman rakkaan talon ympärillä. Jos joku tällä kylällä haluaa jotakin parannusta, niin melkein se kävelee tänne talolle kertomaan.

Uusi raha ja vanha polvi

Opetusministeriö on myöntänyt vuodesta 1978 lähtien rahaa työväentalojen kunnostukseen. Vaikka avustukset ovat pieniä, esimerkiksi vuonna 2004 7000 euroa per hakemuksen lähettänyt talo,Tammi kertoo, että romahtamisuhan alaisia rakennuksia on Suomessa korkeintaan kymmenen.

Poliittista tahtoa määrärahojen jakoon on löytynyt, koska asiaa ovat ajaneet taloliitot yhdessä. Kansantaloliitosta seurantaloliittoon ja maamiesseurojentaloliitosta ruotsinkielisiin taloliittoihin.

– Saamme eduskunnasta enemmistön, sillä nuorisoseuroissa ovat kaikki poliittiset tahot mukana. Vähän enemmän rahaa saisi tietysti löytyä, sanoo Tammi.

Kaikki yhdistykset eivät valtion kirstulle kuitenkaan pyri. Jos talon käyttötarkoitus muuttuu tai se myydään, joutuu yhdistys maksamaan osan avustuksista takaisin.

– Tämä on se pienien yhdistysten pelkotila. Monet eivät uskalla hakea avustuksia, sanoo Tammi.

Työväentalojen fyysistä kuntoa enemmän Tammea huolestuttaa niiden henkinen tulevaisuus. Tosin nuoret ovat viime aikoina lähteneet innokkaammin toimintaan mukaan hidastaen näin aktiiviväen keski-iän nousua.

– Nuorilla on ensin perhe ja sitten vähän iäkkäämpänä aletaan ajatella muitakin asioita. Toisaalta sanon suoraan, että emme ole halunneet päästääkään nuorempia toimintaan. On ollut vähän sitä sukupolvien välistä kuilua.

Iltamien järjestäjästä kiinteistöhuoltajaksi

Muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Suomen kaupunginteattereilla on työväentalohistoria. Esimerkkejä ei tarvitse hakea kauempaa kuin Riihimäeltä, Hämeenlinnasta tai Lahdesta. Teatteriyhdistyspohjaisia niistä tehtiin viime vuosisadan puolivälissä.

– Herajoellakin on näytelty valtavasti. Väki kirjoitti itse osan näytelmistä. Sitten he harjoittelivat ja harjoittelivat ja harjoittelivat ja esittivät sen yhden kerran. Sitten alettiin harjoitella taas uutta näytelmää, kertoo Luhti.

Jos yksi ja sama työväentalolainen olisi elänyt talon koko elämänkaaren, olisi hänen toimenkuvansa muuttunut vuosisadan saatossa talkoonäyttelijästä talouteen erikoistuneeksi kiinteistönhuoltajaksi.

– Kukin polvi on omalla lailla kouliintunut ja koulutettu. Kyllä väkeä pitäisi kouluttaa uusiin tehtäviin ja kyllä meillä liittokin järjestää näitä koulutustilaisuuksia jonkun verran, sanoo Tammi hieman kysymystä vältellen.

Hän itse on elänyt oman nuoruutensa remppaamalla Korson työväentaloa ja näyttelemällä sen näyttämöllä.

Tammesta on tärkeintä, että työväentalojen koko kenttä olisi
liittojäsenyyden kautta yhtenäinen. Yhden ihmisen työpanoksen katoamisen ei tarvitse olla talolle henkiinjäämiskysymys, jos taustalta löytyy yhteisvoimaa.

– Perusaate on säilynyt, mutta se on ehkä siirtynyt sieltä työväentalolta vähän kauemmaksi, summaa Auvinen työväenliikkeen nykytilan.

Se tavallinen tarina

Suomeen alkoi nousta 1800-luvun lopulla nuorisoseurojen, maamiesseurojen ja vapaapalokuntien taloja. Moni työväenyhdistys aloitti niissä toimintansa, mutta pian vuokrattujen tai ostettujen työväentalojen rinnalle nousi työväenyhdistysten talkoovoimin rakentamia omia taloja.

Työväentalot ovat olleet työväenliikkeen paikallisia keskuksia, oman aikansa monitoimitaloja. Kunnallispolitiikan tekemisen lisäksi niissä on laulettu, soitettu, näytelty, harrastettu liikuntaa ja järjestetty monenlaista toimintaa kaikenikäisille.

Lapuanliikkeen aikana 1930-luvun alussa useita työväentaloja tuhopoltettiin ja suljettiin. Sotavuosien ajaksi niiden toiminta hiljeni.

Sodan päätyttyä vuonna 1944 käynnistyi työväenjärjestöjen toiminta nopeasti. Liikkeen sisäiset ristiriidat veivät kuitenkin voimia ja monet työväentalot pääsivät ränsistymään.

Niitä yritettiin ylläpitää muun muassa elokuvatoiminnalla ja tansseilla, mutta varsinkin maaseudulla toiminta hiipui.

Ihmiset muuttivat kaupunkeihin ja alkoivat viettää vapaa-aikaansa matkaillen ja kotona televisiota katsellen.

Työväentalo numeroina

– Tällä hetkellä Suomessa on noin 700 työväentaloa.
– Lukumäärä sisältää talojen koko kirjon kesänviettopaikoista kiinteistöihin ja tanssilavoista kuuluisien arkkitehtien suunnittelemiin kivitaloihin.
– Kanta-Hämeessä työväentaloja arvioidaan olevan nelisenkymmentä.
– Talojen lukumäärä oli korkeimmillaan viime vuosisadan alussa, jolloin niitä oli yli 900.
– Rakentamisen kiihkeimmät vuodet olivat 1906-1910.
– 1990-luvulla rakennettiin enää yksittäisiä taloja.
– Opetusministeriö alkoi tukea talojen remontteja 1978.
– Talot ovat tänä päivänä melko hyväkuntoisia.
– Täysin hylättyjä ja ränsistyviä taloja on koko valtakunnassa 5-10.
– Työväentalot ovat melko pohjoismainen ilmiö. Ruotsissa niitä on noin 1000, Norjassa 300, Tanskassa 23 ja Islannissa 7.

Päivän lehti

21.1.2020