Kolumnit Uutiset

Puoli miljoonaa avointa työpaikkaa

Kun ilmoitetaan, että Suomessa on yli puoli miljoonaa avointa työpaikkaa vuodessa, ei varsinaisesti valehdella.

Muun muassa Helsingin Sanomissa kerrottiin tuo vuoden aikana auki tulleiden työpaikkojen määrä, mutta ei sitä, montako niistä täyttyy.

Väärin ymmärtämisen vaara on suuri etenkin silloin, jos samassa yhteydessä ilmoitetaan, että meillä on noin 350 000 työtöntä työnhakijaa.

Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM) muistutetaan, että työpaikkojen täyttymisnopeus on suuri.

Todellisen kuvan antaa tilasto, jossa on tämänhetkiset avoimet työpaikat ja työttömät työnhakijat. Työttömiä on TEM:n mukaan 350 000 ja avoimia työpaikkoja 30 000.

Kansalaisten hämmennystä lisäävät myös julkisuudessa esiintyvät erilaiset työttömyysluvut. Kun työ- ja elinkeinoministeriön luvuissa ovat mukana kaikki työvoimatoimistoon ilmoittautuneet työttömät työnhakijat, laskee Tilastokeskus työttömät otannan perusteella ja kelpuuttaa mukaan vain aktiiviset työnhakijat.

Näin luku on suurin piirtein kolmanneksen pienempi kuin ministeriön luvut.

Paras työllisyystilanne on Uudellamaalla. Työttömiä työnhakijoita on noin yhdeksän avointa työpaikkaa kohden, kun Kaakkois-Suomessa ja Pohjois-Karjalassa yhtä työpaikkaa kohden on yli 20 hakijaa. Hämeessä luku on runsaat viisitoista.

Suomessa on puhuttu paljon kohtaanto-ongelmista. Tilastojen mukaan työpaikkojen lisääntyessä työttömyys on alentunut, joskaan ei ihan samassa suhteessa.

Työvoiman ja avoimien työpaikkojen kohtaamisessa on monia ongelmia. On alueellista kohtaamattomuutta ja osaamisvajetta.

Uudellamaalla kasvavat sekä avoimien työpaikkojen että työttömien määrä. Yhtenä syynä saattaa olla se, että avoimia työpaikkoja on etenkin puhelinmyynnissä, mainostenjaossa ja toimistojen siivoamisessa. Jälkimmäinen on usein osa-aikaista.

Ura jää puhelinmyynnissä lyhyeksi, jos kauppa ei käy. Helsingin Sanomat kertoi yhden esimerkin. Puhelimitse arpoja myyvä soittaa keskimäärin puolisen sataa kertaa ennen kuin saa yhden kaupan.

On helppo puhua työhaluttomuudesta tai laiskuudesta. Mutta jos työ ei elätä tai työmäärän suhde saatuun palkkaan ei ole mitenkään kohtuullinen, voi kotisohvalle jäävää jotenkin ymmärtää.

Työpaikkojen ja työvoiman kohtaamattomuuteen pitäisi etsiä ne todelliset syyt, löytää ratkaisut, eikä yleistää ja syyllistää työtä vailla olevia.