Uutiset

Puoli vuosisataa liikepankin asiakkaana

Suunnilleen puoli vuosisataa sitten avasin palkkatilin silloisen KOP:n jossain sivukonttorissa. Työ- ja asuinpaikan myötä käyttämäni pankkikonttorit vaihtuivat vuosien saatossa. Pankin oven päällä säilyi kuitenkin pitkään tuttu ja turvallinen oravalogo.

Se oli siis vielä sitä aikaa, jolloin säästöille maksettiin jopa pieniä korkoja ja viiden markan laskun pystyi maksamaan tiskillä vitosella. Tosi on.

Sitten alkoi pankkimaailmassa tapahtua.

Pienenä asiakkaana ei aina ole jaksanut selvittää itselleen edes sitä, milloin oman pankkikonttorin kohdalla on ollut kysymyksessä fissio, milloin taas fuusio. Se on kuitenkin tullut selväksi, että säästöjen korkomaksuista pankit luopuivat jo vuosia sitten, koska asiakkaille tarkoitetut korkorahat oli satsattava uusien logojen, uusien valomainosten, uusien lomakkeiden, uusien mainospostereiden ja käytöstä poistettujen sivukonttoreiden siivoukseen.

Pankin vakuuttelun mukaan kaikki tämä tehtiin kuitenkin vain siitä syystä, että vastedes pystyttäisiin palvelemaan asiakkaita entistä paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että säästät palvelumaksuista puolet, kun ryhdyt itse pankkivirkailijaksi ja maksat omalla tietokoneellasi jokaisen laskun, maksat pullapuodissa setelirahan asemesta visalla ja solmit pankkisi kanssa katteettomia kanta-asiakkaan palvelusopimuksia, jotka palvelupankkisi voi sinua kuulematta yksipuolisesti purkaa.

Edellisen pankkikonttorini lopettamisen myötä ajauduin Hätilän Nordean asiakkaaksi. Pankin katolla tuikkivat tuolloin toki kokonaan toisen sorttiset neonvalot.

Toiseksi viimeisen nimenmuutoksen yhteydessä pankin johto ennakoi jo viisaasti tulevaa ja luopui prameista neonvaloista kokonaan. Tähtitieteellisiä summia maksanut sormuslogokaan ei muistaakseni koskaan kiivennyt Hätilän Meritan katolle.

”Syrjäkonttuurin” liikemerkiksi riitti hyvin kovalevystä (vai liekö peräti vanerista) sahattu sana Merita, joka tosin vaivauduttiin vielä maalaamaan pankinvihreäksi. Jo tuolloin jokainen asioita vähänkin seuraava asiakas näki, että lähtölaskenta oli alkanut. Nyttemmin katolla näyttää taas olevan jotain sinistä muovia.

Ajoitus osui nappiin. Pankin alasajo julkistettiin Hämeen Sanomissa 13. toukokuuta, mikä lienee rahvaan uskomuksissa epäonnen numero. Ne pankin asiakkaat, joille tulee maakuntaykkönen, saivat siis asiasta tiedon peräti kaksi viikkoa ennen ovien sulkemista. Joulupuurolle kutsuttiin sentään vielä oikein käteen ojennetulla A5-kokoisella monisteella. Kuoliniskusta tiedottamiseen ei paperia sitten enää liiennytkään edes tuota ”aanelosen” puolikasta. Täytyyhän asiat toki priorisoida! Riittää, kun 1.6. oveen kiinnitetään roudariteipillä huopakynällä raapustettu lappu: SULJETTU.

Tuskin pankin johto voi selvemmin asian ilmaista: meitä tarvittiin vain silloin, kun maksoimme asuntolainoistamme kirkkaasti yli kymmenen prosentin korkoja nostaaksemme pankit suosta. Nyt on toinen ääni kellossa.

Me olemme pankille kiviriippoja, joista olisi suotavaa päästä eroon vähin äänin ja mahdollisimman nopeasti. Hyvin ovat nykyaikaisen liikkeenjohdon aakkoset pankin johtoportaan hanskassa. Tämä on malliesimerkki siitä, kuinka pankkikonttorin toiminnot ajetaan alas asiakkaan tarpeet kokonaisvaltaisesti huomioon ottaen.

Asioin Hätilän konttorissa lähes päivittäin. Pankin ammattitaitoinen ja ystävällinen henkilökunta tuli vuosien varrella tutuksi. Oli mukavaa poiketa asioille. Kiitos teille menneistä vuosista. Oli ylivertaisen hienoa asioida pankissa, jossa palvelu pelasi. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Kun nähdään niin hymyillään.

Hätilän periferiassa äitienpäivänä 2006:

Juhani Koivu

Hämeenlinna

Päivän lehti

28.5.2020