Uutiset

Puolueveteraanit kärkkäinä

Puolueiden ”vanhat isännät” eivät tyydy vain muistelemaan menneitä, vaan ovat tämän tästä julkisuudessa ärhentelemässä milloin omilleen, milloin taas häärivät koko kansakunnan tai poliittisen eliitin unilukkareina.

Muistelmien kirjoittaminen tai niiden suunnittelu ei tunnu tyydyttävän ainakaan sosiaalidemokraattien entistä puheenjohtajaa Paavo Lipposta tai kokoomuskollegaansa Sauli Niinistöä.

Myös keskustan kunniapuheenjohtaja, vielä tovin valtioneuvoston jäsen, mutta eduskunnasta pudonnut Paavo Väyrynen ohjeistaa ja omien sanojensa mukaan ”varoittaa” puolueen nykyjohtoa politiikan karikoista. Väyrysen jälkeen tulleet keskustajohtajat Esko Aho, Anneli Jäätteenmäki ja Matti Vanhanen sen sijaan keskittyvät nykyisiin töihinsä eivätkä ainakaan kovin näyttävästi hääri puolueensa taustavaikuttajina.

Paavo Lipponen valitsi maanantaina foorumikseen Eurooppa-päivän. Hän hätisti puoluejohtajia esiin kantamaan vastuuta paikalleen hyytyneistä hallitusneuvotteluista.

Heidänkin aikansa tulee vielä, ehkä Lipponen hätäili aivan turhaan. Puheenjohtajat astuvat kehiin, kun tilanne hiukan hahmottuu ja koittaa heidän vuoronsa tosiväännöissä.

Merkillepantavaa olivat eurooppalaisuuden väsymättömän puolustajan moitteet EU:n johtajille. He eivät Lipposen mukaan riittävästi puolusta lokaan sotkettuja eurooppalaisia arvoja.

Kovimpaan ryöpytykseen joutui Euroopan ja myös Suomen politiikkaan pesiytynyt äärioikeisto. Lipponen vaati äärioikeiston eristämistä eikä sen etenemistä pidä tyytyä katsomaan vain sivusta. Vähemmistöjä pitää hänen mukaansa puolustaa, ei potkia. Viesti oli selvä, Lipponen varoitti perussuomalaisista.

Eduskunnan puhemiehen paikalta eläkkeelle lähtenyt Sauli Niinistö puolestaan on asettunut tavan takaa eri linjoille kokoomuksen nykyisen puheenjohtajan Jyrki Kataisen kanssa nimenomaan harjoitettavasta talouspolitiikasta. Neuvoja on sadellut tuon tuostakin ja vieläpä pyytämättä.

Räväkkäpuheinen vanha isäntä ei voi olla muuta kuin kiusallinen Kataiselle, joka ei kuitenkaan kiukkuaan näytä. Miksi Niinistö sitten toistuvasti asettuu vastaan hangoittelijaksi? Ehkä siksi, että hän hakee kannatusta tuleviin presidentinvaaleihin myös oman ryhmänsä ulkopuolelta. Kokoomuksen mielistely on siinä mielessä turhaa, että ne äänet ovat jo Niinistön takana.

Vanhojen puoluejohtajien aktiivisuudelle on useita selityksiä. Ärhäkät puheet kielivät luopumisen tuskasta ja halusta vaikuttaa edelleen yhteiskunnan kehitykseen. Jos omana valtakautena joitakin asioita jäi kesken tai huonolle hoidolle, tilannetta voi yrittää korjata neuvomalla muita.

Parhaimmillaan veteraanipoliitikot ovat verraton voimavara jo yksin mittavan kokemuksensa ansiosta. Maailma, Eurooppa ja Suomi ovat kuitenkin jatkuvassa muutoksessa. Vanhoja koeteltuja oppeja on viisasta soveltaa valikoiden, harva asia on edelleen niin kuin vanhaan hyvään aikaan.