Uutiset

Puolustuspolitiikassa päätösten aika

Kevään eduskuntavaalien jälkeen syntyneen hallituksen puolustuspoliittinen linja hakee vasta suuntaansa, vaikka hallitusohjelmaan on asiasta tehty joukko kirjauksia. Tiistaina puolustusministeri Stefan Wallin (r.) arvioi Salon Seudun Sanomissa, että edessä olevat puolustusbudjetin leikkaukset ajavat Suomen Naton jäseneksi.

Muutaman yön yli nukuttuaan hän täsmensi sanomisiaan Yleisradion aamutelevisiossa. Hallitusohjelmaan kirjattu noin 200 miljoonan säästövaatimus ei merkitsekään Nato-jäsenyyden todennäköisyyden kasvamista, mutta sen päälle tulevat, mahdolliset uudet säästöt saattavat toimia lisäargumentteina liittoutumisen puolesta.

Sen puolustusministeri Wallin jätti kertomatta, mitä mahdollinen Nato-jäsenyys Suomelle maksaisi. Asiantuntijat ovat maininneet jäsenmaksuksi vain muutaman kymmenen miljoonaa euroa vuodessa. Puolustusministeriön pääluokka valtion talousarviossa on tällä hetkellä 2,7 miljardia euroa. Sen lisäksi lasketaan, että yleisen asevelvollisuuden lasku yhteiskunnalle olisi noin yhden miljardin verran. Se koostuu muun muassa varusmiesten palvelusaikanaan menettämistä ansiotuloista ja viivästyneistä opinnoista.

Voisi kuvitella, että jäsenyyden oloissa osa puolustusvoimien nykyisistä toiminnoista ja vastuista siirtyisi sotilasliitolle, jolloin kansallisen armeijan määrärahaa voidaan supistaa. Tilanne on kuitenkin juuri nyt hyvin avoin, eikä hallitusohjelmakaan ole suoraa päätä viemässä maatamme Naton jäseneksi.

Vielä viime keväänä vaalien alla keskusteltiin ja vähän lupailtiinkin hankintamäärärahoihin parin prosentin kasvua. Kalusto vanhenee käsiin ja kokonaisia asejärjestelmiä pitää korvata uusilla uskottavan maanpuolustuksen ylläpitämiseksi.

Suomi on liittymässä Ottawan maamiinat kieltävään sopimukseen. Kun halvat, mutta tehokkaat miinat korvataan asearsenaalissa vaihtoehtoisilla puolustusvälineillä, muun muassa viuhka-ammuksilla ja pimeätoimintavälineillä, rahaa tarvitaan paljon.

Säästövaatimusten yhteydessä ei vältytä keskustelulta varuskuntien lukumäärästä ja niiden sijainnista. Kun määrärahat ja varusmiespalvelukseen tulevat ikäluokat pienenevät, joidenkin varuskuntien yllä leijuu lopettamisuhka. Arvailu lopetettavista varuskunnista on kiihtynyt, mutta poliittiset päättäjät ovat toistaiseksi visusti varoneet ottamasta kantaa mahdollisiin lopetuksiin. Asialla on myös aluepoliittinen ulottuvuus, sillä yhteinen näkemys on, että koko maata puolustetaan.

Tämänhetkinen epävarma tilanne puolustuspolitiikan käytännön järjestämisestä ei ole tyydyttävä. Puolustusvoimien palkkalistoilla on lähes 17 000 suomalaista, joista sotilastehtävissä noin puolet. Suurimmat puolustusbudjetin menoerät ovat henkilöstömenot ja materiaalihankinnat.

On päivän selvää, että säästöpäätökset koskettavat sekä henkilöstöä että hankintoja. Ikävintä on kuitenkin jatkuva epävarmuus.