Uutiset

Pupuja pöksyissä?

Keskustelun Hämeenlinnan kouluverkon päivittämisestä on välttämättä oltava perusteellinen ja aukoton tarkastelu paitsi kustannusvaikutuksista myös seurauksista opetukselle ennen kuin sitoudutaan vaikeisiin päätöksiin. Jos halutaan välttyä paniikkiratkaisujen tuomilta suurilta pedagogisilta vahingoilta, on opetusalan ammattilaistenkin saatava osallistua tärkeään selvitystyöhön kuten opetustoimenjohtaja Kirsti Mäensivu mielipidekirjoituksessaan 24.9. onneksi lupasikin.

Mäensivu toivoi myös avoimen keskustelun päätteeksi päätöksiä, joiden varaan tulevaisuutta voidaan rakentaa. Kaupunkilaisetkin toivovat kestäviä ratkaisuja, jotka palvelevat myös meitä pysyvästi Hämeenlinnaan asettuneita.

Lämpimästi kannatan kevääseen saakka pidennettyä aikataulua.

Koulutuslautakunnan jäsenten pöksyissä ei toivottavasti lymynnyt minkään lajin jyrsijä, vaan veronmaksajienkin etua valvovat jalopeurat.

Kiitos lautakunnan valveutuneisuuden meidän rahojamme ei kiinnitetty sellaiseen hankkeeseen, jossa ensin olisi siirretty ja rukattu koulut ja vasta sitten käsi poskella mietitty, mitä tämä kaikki maksaa.

Virkamiesten on tehtävä työnsä niin, että päättäjät sen pohjalta kykenevät tekemään päätöksiä. Toivottavasti myös valtuutetut osoittavat valppautensa eivätkä usko siihen harhaan, että hätiköity ratkaisu toisi helpotuksen.

Toivon, että valtuustoryhmien ja koulujen käsittelyssä otetaan esiin moni vielä täysin vaiettu kustannuskysymys mutta myös siirtymäkauden ongelmallinen järjestely. Niillä kysymyksillä täyttäisi helposti tämänkin sivun.

Lukiolaisten määrä kymmenen vuoden aikana ei laske, vaan alkuvaiheessa jopa kasvaa. Kolme vuotta sitten opetusvirastosta todettiin, että kaupungissa tullaan vastakin tarvitsemaan kolme päivälukiota.

Hykin lukion väitetty pienuus kuulostaa monen suussa siltä kuin kyseessä olisi säälittävää, elinkelvotonta näpertelyä. Suomen kaikkien lukioiden suuruusjärjestyksessä, Yhteiskoulun lukio asettuu keskisuurten joukkoon.

Pienet lukiot ovat yksisarjaisia ja useat niistä sijaitsevat väestökadon kunnissa. Keskisuuri lukio pystyy järjestämään pakollisen ja syventävän kurssitarjonnan, ja lisäksi vähän muutakin. Se on oppilaantuntemuksen kannalta ylivertainen. Opetusryhmät eivät kuitenkaan ole sen pienempiä kuin suuremmissakaan lukioissa.

Yhteiskoulun lukioon on yleensä pyrkijöitä enemmän kuin paikkoja, eli useille lukiolaisille näkyy riittävän peruspaketti ja siinäkin on kylliksi työtä. Kaupungista ja kaupungissa on aina osattu hakeutua erikois- ja muihin lukioihin, eivätkä nämä mahdollisuudet mihinkään katoa.

Olisi aiheellista kuulla myös yläkoululaisten vanhempia siitä, minkälaiseen kouluyhteisöön he haluavat lapsensa menevän. Pikkukoululainen kulkekoon lähelle, isompi hiukan kauemmas. Mikä on liian kaukana seitsemäsluokkalaiselle?

Haluan, että lapseni saavat käydä koulua turvallisessa ja kannustavassa oppimisympäristössä rajojen haun ja joukkotyhmyydenkin iässä tapahtuipa se sitten kolmen kilometrin päässä Viertokadulla tai viiden päässä Lukiokadulla.

Nyt hajotuksella ja karkotuksella uhatut kouluyhteisöt Kankaantakana ja Hätilässä eivät kaadu negatiiviseen palautteeseen huonosti tehdystä työstä, vaan palaute on päinvastaista. Niitä ei uhkaa oppilaiden hupeneminen. Silti hallintokoneisto on yrittänyt selvityksillään ja esityksillään vuosien varrella toistuvasti horjuttaa niiden työrauhaa, motivaatiota ja pitkäjänteistä toimintaa.

Jos pystytään osoittamaan, että tyytyväisyyden ja laadun voi korvata säästöillä, menkööt historiat ja seinät, mutta osoittakaa ensin ne säästöt!

Opetustoimen kirjattuihin tavoitteisiin kuuluu tukea Oppijan polkujen kehittymistä varhaiskasvatuksesta toiselle asteelle.

Onko meillä tarpeeksi viisautta vaalia sitä, mikä nykyisessä kouluverkossamme on pedagogisesti ja inhimillisesti hyvää?

Leena Virtanen

äiti

Yhteiskoulun lukion lehtori, virkavapaalla

Hämeenlinna