fbpx
Uutiset

Purnuakan paluu

Kun tuikitavallinen, positiivisesti elämään (vielä ainakin tässä iässä) suhtautuva perheenäiti tulee leimatuksi purnaajaksi, on syytä avata tietokone (kallis,kallis ja aviomiehen palkkatuloilla ostettu)) ja vastata syytteeseen.

Ensinnä tahdon mainita, että perheeseeni kuuluu neljä lasta, joista yksikään ei ole käyttänyt kaupungin leiripalveluja, eikä sitten niitä taida vastaisuudessakaan käyttää. Joten palvelu ei omaa arkipäiväämme hetkauta suuntaan jos toiseenkaan.

Yhteiskunta ja sen veronmaksajat maksavat toki kotiäiti-sossunsetä-perheeseemme runsain mitoin ylimääräistä eliksiiriä näin 2000-luvun Suomessa.

En siis ymmärrä miksi pyytäisin mitään lisää?!

Joten miksi ylipäätään kenenkään tulisi valituksen sanaa tässä uudessa, uljaassa maailmassa lausua ?!

Oikeisiin asiavirheisiin: arvoisa nimimerkki Kuuden lapsen isä mallia 1925, minä en missään tapauksessa väitä, etteivätkö eläkeläiset olisi eläkkeitään ansainneet, en toki!

Eläkkeistä puhuminen tässä yhteydessä ei ymmärrykseni mukaan ole edes aiheellista.

Ainoa asia, joka mieltäni kuohahduttaa on se, että ylipäätään 40 000 euron takia viitsitään tehdä priorisointia suuntaan jos toiseenkaan. Suuri raha toki, mutta kuitenkin niin pieni. Kysehän on mielestäni lähinnä tikkunekun viemisestä lapselta kenties jollekin muulle.

Tosi on, taisin kuohahtaa liikaa viime viikon yleisönosastokirjoituksessa. Nykyajan sähköpostitekniikka kun vie ajatukset maailmalle ennenkuin niitä ehtii edes jalostaa.

Vastaisuudessa muistan nöyrän pyynnön: selkokieltä, selkokieltä ja lukion äidinkielenopettajan neuvo: asialinjalla!

Jos kirjoitan olemassolevan lapsille suunnatun palvelun puolesta, miten kukaan voi väittää, että pyytäisin itselleni koko ajan jotakin lisää?! Kysynpä vaan.

Kuinkakohan suututin 12 lapsen isän vuodelta 1825? Ei taitaisi osata suuttumustaan kirjoittaa saati vapaita mielipiteitäni lukea…

Saija Virta

Hämeenlinna

Menot