Uutiset

Puumajasta voi pyörittää vaikka salapoliisitoimistoa

Vakoilukirjoja, kiikarit, suurennuslasi sekä joukko uteliaita pojanviikareita ja puumaja. Siinäpä oivat ainekset salapoliisitoimiston pyörittämiseen.

Nyt jo 16-vuotias Tuukka Savimäki muistelee, miten hän noin kymmenen vanhana leikki muutaman lapsuudenystävänsä kanssa salapoliiseja. Tuukan isän, Ismo Savimäen, reilun kahden metrin korkeuteen puiden väliin rakentama maja toimi etsivätoimiston päämajana.

– Kavereiden kanssa luettiin hirveesti dekkareita ja päätettiin perustaa oma kerho ja ratkaista tapauksia. Ainakin yksi me saatiin ratkaistua.

– Kun (läheisen) Vanajan kirkon vessassa poltettiin paperia, me selvitettiin, kuka sitä oli polttanut. Me käytiin kertomassa sen äidille siitä, ja se sai kotiarestia, Tuukka selvittää.

Hän muistaa toisenkin tapauksen, mutta sitä ei saatu ratkottua

– Koskaan ei selvinnyt, miksi parkkipaikalla seisoi kuukauden ajan auto parkissa ja kenen se ylipäätään oli.
Pojat kirjoittivat tapaukset ylös vihkoon, joka tosin tällä hetkellä on harmillisesti teillä tietämättömillä.

Tehty kierrätysmateriaalista

Ismo Savimäki kertoo rakentaneensa Tuukan majan seitsemän vuotta sitten ja tyttärensä Oonan linnamaisen majan pari vuotta myöhemmin. Savimäen mukaan kaikilla lapsilla pitäisi olla maja. Jo poikana hän piti kaikenlaisesta nikkaroimisesta, ja haave majan rakentamisesta oli elänyt pitkään.

Tuukka Savimäen puiden väliin rakennettuun majaan ei niin vain mennäkään. Ensin on kavuttava reilun parin metrin korkeuteen tikapuita pitkin. Katariina Filppula/HäSa

Tuukan maja on tehty melkein kokonaan kierrätysmateriaalista. Esimerkiksi ikkunoiden pleksilasit on haettu kierrätyskeskuksesta. Aluksi maja oli neliön muotoinen, mutta seuraavana kesänä siihen rakennettiin lisätorni.

– Mulla oli sellainen toive, että siinä on paljon ikkunoita, koska piti nähdä joka puolelle, salapoliisia leikkinyt Tuukka sanoo.

Tuukka on ylpeä majastaan, joka on ollut koko kulmakunnan lasten ihailun kohde.

– Oli niin hienoa, kun oli tavallaan kuin oma asunto erillään muusta talosta. Kaveritkin tuli välillä kysymään lupaa, saako ne näyttää sitä toisille kavereilleen. Yötä olen ollut siellä aika paljon, myös kavereiden kanssa.

Sisällä on eräänlainen kerrossänky tai makuuparvi, kuten Oonankin majassa, ja seinillä jalkapalloilusta saatuja kunniakirjoja.

– Nyt täällä ei ole niin hirveästi kamaa kuin ennen. Vein sarjakuvat ja kirjat sisälle, ettei ne homehdu, Tuukka kertoo.

Majassaan Tuukalla on myös kirjoituspöytä, jonka ääressä on tehty läksyjä, sekä vanha nojatuoli, jossa nuorimies tätä nykyä soittelee kitaraa.

– Täällä saa harjoitella rauhassa. Vasta vähän yli vuoden olen soittanut bändissä, hän sanoo Metallican biisiä kitarallaan tapaillen.

Tänä kesänä Tuukan maja on pienoisessa remontissa.

– Paneloinnin aloitin, etteivät hyttyset pääse sisään lautojen välistä, Ismo Savimäki kertoo.

Seiniin on ilmeisesti tulossa tapettia, ja maja maalataan ulkopuolelta.

Linna tai laiva

14-vuotiaan Oonan maja on jollain tapaa herttaisen peppipitkätossumainen – kaikki on vähän vinksin vonksin. On lisäsiipeä ja tornia, maalattua ja maalamatonta lautaa.

Lisäsiipeen on ahdettu plyysinen, elämää nähnyt nojatuoli, ja sisäseinillä on Oonan ja ystävien lapsena piirtämiä värikkäitä kukkia, perhosia, hevosia, hedelmiä ja lintuja.

– Välillä mä koristelen tätä. Joskus laitan maton tai kukkia tai kynttilöitä. Nojatuolissa luen jonkun verran, mutta iskä lukee varmaan vielä enemmän, Oona paljastaa.

Kun maja aikoinaan valmistui, pidettiin luonnollisesti avajaiset. Maja on ollut mitä parhain leikkipaikka.

– Aika usein leikittiin, että tää oli joku laiva ja että tuo osa tuolla perällä oli ohjaamo. Tai sitten tää oli linna, kun tossa on toi torni, Oona selittää.

Kuten Tuukka, myös Oona on usein yöpynyt majassaan – nykyään hän yöpyy vain pari kertaa kesässä kavereiden kanssa.

– Me jutellaan ja tehdään jotain kivaa. Täällä voi olla ihan rauhassa eikä kukaan tuu sanomaan, että pitäis mennä jo nukkumaan.

Oonan ja Tuukan isä Ismo Savimäki on aivan oikeassa – kaikilla lapsilla pitäisi olla oma maja. (HäSa)

Majakirja opastaa kädestä pitäen

Pieni majakirja on värikäs ohjekirja majojen maailmaan. Kirjassa on ohjeet yhdeksään erilaiseen majaan, muun muassa puumajaan, kotaan ja ruokomajaan. Kirja sisältää ohjeet solmuihin, tikkaisiin ja jopa köysisiltaan.

Jokaisen majan historiasta kerrotaan ennen ohjeiden antoa – oli maja sitten Arabian paimentolaisten tai Amerikan intiaanien käyttämä. Värikkäät kuvat lapsista ja heidän tekemistään majoista piristävät kirjaa.

Ohjeet ovat selviä ja helposti luettavia, ja ne ottavat huomioon rakentamisen kaikki puolet alkaen rakennuspaikan valinnasta viimeistelyyn saakka. Ne ovat myös lapsiystävällisiä, sillä kaikkialla muistutetaan sahojen ja muiden työkalujen turvallisesta käytöstä. Kaikki tarvikkeet ovat lueteltu kätevästi yhteen listaan helpottaen suunnittelua.

Joten kokoa kaikki kaverit, ota saha käteen ja sitten rakentamaan.