Uutiset

Puuntuonnin epäselvyyksistä eroon

Viranomaiset epäilevät Suomeen Venäjältä tuotavan puun vaiheilla tapahtuvan laittomuuksia. Tullilla, poliisilla ja veroviranomaisilla on mielestään vankkaa näyttöä siitä, että osa tuontipuusta on varastettua tai se on hakattu suojelluista metsistä. Myös laskutuksessa epäillään olevan vilpillistä menettelyä.

Tutkimukset ovat käynnissä ja asiaan puuttui myös sisäministeri Kari Rajamäki (sd.) Savon Sanomissa julkaistussa haastattelussaan. Ministerin mukaan rajantakaisilla alueilla harrastetaan rahanpesun sijaan puunpesua. Tällä hän tarkoitti sitä, että suojelumetsien puuta rahdataan laillisille hakkuupalstoille, joilta tavara lähtee asianmukaisin paperein varustettuna Suomeen.

Metsäteollisuus on kiistänyt viranomaisten väitteet, vaikka ei suoranaisesti itse olekaan epäiltynä. Venäjän puu kulkeutuu suomalaissahoille ja paperitehtaille lukuisten välittäjien ja välikäsien kautta.

Suomen metsäteollisuus käyttää vuosittain noin 70 miljoonaa kuutiometriä raakapuuta. Merkittävä osa eli neljännes siitä on tuontipuuta pääasiassa lähialueilta, Venäjältä ja Baltiasta.

Tuonnille on useita syitä. Tähän asti venäläispuu on ollut veroineen, välityspalkkioineen ja rahteineenkin kotimaista selvästi edullisempaa. Toisekseen kaikkia puutavaralajeja ei Suomessa ole riittävästi tarjolla. Teollisuus ei aina saa esimerkiksi koivutukkia tai lehtipuukuitua kotimaan markkinoilta.

Tuontipuun avulla metsäteollisuus kykenee hyvin kontrolloimaan kotimaisia kantohintoja. Jos puunsaanti Suomesta vaikeutuu tai kallistuu, vaje korvataan välittömästi tuontia lisäämällä.

Puukaupan epäillyt väärinkäytökset pitää selvittää juuriaan myöten. Vähäisintäkään rikollisuutta ei pidä suosia saati rohkaista sitä vähättelemällä epäilyjä tai painamalla ne villaisella.

Pääosa metsäteollisuuden tuotannosta viedään ulkomaille, joissa niin ostajat kuin kuluttajatkin ovat varsin kriittisiä puun alkuperästä. Suomalaisilla on kosolti kokemusta lukuisista suojelukiistoista ja niiden heijastuksista kansainväliseen kauppaan, keskeisten vientituotteidemme kysyntään.

Läheskään aina arvostelu ei ole ollut totuudenmukaista, mutta silti se on ollut omiaan tahraamaan mainettamme johtavana metsätalousmaana. Muutamiin tärkeisiin vientimaihin on perustettu pysyviä organisaatiota puhumaan suomalaisen puun puolesta.

Metsäteollisuudellakin on ainakin moraalinen tilaajavastuu suhteessa alihankkijoihinsa. Yrityksillä ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä kiinni sellaisen raaka-aineen käytöstä, joka on hakattu suojelualueilta tai on muutoin varastettua.

Viranomaisten, tullin ja verottajan velvollisuutena on periä lakien ja sopimusten mukaiset maksut ja valvoa kansainvälisten kauppatapojen noudattamista. On myös metsäteollisuuden etujen mukaista, että viranomaiset onnistuvat tehtävissään mahdollisimman hyvin.

Päivän lehti

29.5.2020