Uutiset

Puutetta rahasta, ei poliiseista

Yleensä viisaina pidetyillä suurilla päälliköillä on valitettavan rajallinen kyky hahmottaa toimintaympäristössä tapahtuvia, etenkin epämiellyttäviä muutoksia. Outo ja uusi ilmiö on, että poliiseja koulutetaan Suomessa työttömiksi.

Meistä useimmat ovat joskus haikailleet tosissaan poliisia. Kun virka-apua todella tarvitsisi, seutukunnan ainoa partio on ties missä.

Joskus poliisi on liiankin tarmokkaasti paikalla, vaikka ei olisi ollenkaan väliksi. Väijyy ja iskee puskasta, rapsauttaa sakot tai raudat silloin, kun sitä vähiten osaa odottaa.

Toukokuussa Poliisiopistosta valmistui puolensataa uutta konstua. Valmistumisen iloa himmensi se, että vain aniharvalle löytyi työtä, pätkänä sekin. On perin kummallista, että valtio kouluttaa uusia työttömiä.

Syksyllä alkavalle kurssille on liki 400 hakijaa, toivoa täynnä tietysti. Poliisin ammatti on arvostettu muissakin väestöpiireissä kuin pohjanmaalaisten agraarien keskuudessa. Siellä päin on ollut tapana, että yksi pojista jää taloon ja loput hakeutuvat poliiseiksi tai kapiaisiksi.

Nyt poliisikokelaista tulee runsaan kahden vuoden opintojen jälkeen työvoimareserviä, joka haikailee työtä, vaikka edes Helsingin visvaisimmista piireistä, ainakin alkuun.

Poliiseja ei teoriassa kouluteta ollenkaan liikaa, käytännössä kyllä. Satoja virkoja on täyttämättä ja sankat ikämiesten joukot ripustavat lähivuosina sinitakin naulaan. He pääsevät eläkkeelle viimeistään, kun pidätyskyky heikkenee.

Budjettikehyksiä puristetaan ja koska poliisin menoista suurin osa on palkkoja, virkoja jätetään täyttämättä. Niitä on jo satoja.

Jos kaikki virat täytettäisiin, jokainen valmistunut poliisi saisi koulutustaan vastaavan työn. Teoria ja käytäntö eivät arkielämässä kohtaa.

Poliisin palkkaa nauttii tällä hetkellä 7 738 miestä ja naista. Suomesta ei tulisi poliisivaltiota, vaikka täyttämättömät virat saisivat tekijänsä.

Onnettomassa tilanteessa on kohtuutonta ilkkua virkavaltaa omaisuusrikosten sangen vaatimattomasta selvittämisasteesta. Eivätkä kaikki väkivaltarikoksetaan, edes vakavat selviä koskaan talousrikoksista ja muista kolttosista puhumattakaan. Vika ei ole poliisissa, vaan sen liian pienessä voimassa.
Kansalaiset arvostavat poliisiaan ja tuntevat turvattomuutta, kun häntä ei näy eikä kuulu hädän hetkellä. Veronmaksajien kantokyky sietäisi varmasti pysyttämään määrärahat ja niiden myötä virat riittävällä tasolla.

Kaikkien valtion organisaatioiden tiukat budjettiraamit ovat tiedossa vuosiksi eteenpäin. Olisiko aivan mahdoton ajatus jarrutella koulutukseen otettavien määrää niin, ettei ketään tietoisesti kouluteta työttömäksi?

Touhu on kohtuutonta niitä nuoria kohtaan, joille kuvataan ruusuinen tulevaisuus poliisina, mutta sitä ei kuitenkaan kyetä todellisuudessa järjestämään.

On se niin väärin, että ensin annetaan ymmärtää, mutta sitten ei ymmärretä antaa.