Uutiset

Pyöräilijä ei pärjää pelkällä tuurilla

”Kyllä ne autot väistää”, sanoi luottavainen nuori pyöräilijä Hämeen Sanomien jutussa viime viikolla ja sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkääni.

Nuori neitokainen myönsi rehellisesti, että ei ole kovinkaan hyvin perillä liikennesäännöistä ja että muutama läheltä piti -tilannekin oli jo sattunut. Tästä huolimatta hän kurvailee pyörällään niin ilman kypärää kuin valoakin. Eikä hän ole suinkaan yksin.

Moni kaksipyöräisellä liikkuja tuntuu uskovan, että jos hän näkee auton, myös autoilija näkee hänet. Hämärässä ja pimeässä asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Ei varsinkaan silloin, jos pyöräilijä sukeltaa vauhdikkaasti pyörätieltä pimeällä pyörällä suoraan kääntyvän auton eteen.

Sokean luottavaisuuden autoilijoiden väistökykyyn pitäisi rapista viimeistään tutkimalla Liikenneturvan tilastoja. Niiden mukaan pääosa pyöräilijöiden kuolemantapauksista aiheutuu yhteentörmäyksestä auton kanssa ja useimmiten onnettomuuden aiheuttaa pyöräiljä.

Keskeisten liikennesääntöjen osaamisen tärkeyttä ei kai pitäisi tarvita korostaa kenellekään. Sen lisäksi yksinkertaisten turvalaitteiden, kuten ajolampun, heijastimien ja kypärän, merkitys korostuu erityisesti näin syksyllä pimeissä, märissä ja liukkaissa oloissa pyöräillessä.

Suomessa erityisesti pyöräilykypärän käytöstä on kampanjoitu jo niin kauan, että selvää edistymistä on tapahtunut. Kypäräpää ei ole enää kummajainen.

Silti työsarkaa riittää yhä, sillä vuosittain Suomen tieliikenteessä menehtyvästä noin 50 pyöräilijästä liki puolella kuolinsyy on pään alueen vamma. Tutkimusten mukaan noin puolella ilman kypärää menehtyneistä olisi ollut mahdollisuus selvitymiseen, jos pää olisi ollut suojattu.

Turhaa ei olisi myöskään valojen käytön puolesta puhuminen. Sen osoittaa tuore esimerkki pyöräilyn luvatusta maasta Alankomaista, jonka vilkkaassa liikenteessä kuolee vuosittain noin 200 pyöräilijää.

Koska Alankomaiden tutkimusten mukaan suurin osa pyöräiljöiden onnettomuuksista näyttää tapahtuvan pimeään aikaan, ovat myös liikenneturvallisuuskampajat viime vuosina keskittyneet nimenomaan pyörän ajovalon käytön lisäämiseen.

Kahden vuoden kuluessa valoa pimeällä käyttävien pyöräilijöiden osuus on lisääntynyt vuonna 2003 tilastoidusta 48 prosentista kuluvan vuoden 63 prosenttiin. Kohonneet prosenttiluvut ovat lisäksi alkaneet näkyä maan onnettomuustilastoissa, joissa surmansa saaneiden pyöräilijöiden määrä on vähitellen lähtenyt loivaan alamäkeen.

Kuinkahan paljon tilastot vielä kaunistuisivat, jos alankomaalaiset alkaisivat myös kampanjoida pyöräilykypärän käytön puolesta? Nykyisellään kypärä on maassa harvinainen näky, eikä edes sikäläinen liikenneturvallisuusväki usko, että puukenkäkansan voisi taivuttaa pyöräilykypärän käytölle suotuisaksi. Mutta jos vastarinta alkaa vähitellen nujertua Suomessakin, miksi ei myös muualla? Ehkä meillä olisi jotakin opittavaa toinen toisistamme.