Uutiset

Pyöräily kielletty vai sallittu!

Kylläpä helpotti. Ehdin jo pelästyä, että tälläiselle pyöräilystä innostuneelle paluumuuttajalle olisi sopivia pyöräreittejä olemassa Ahvenistolla.

Entisenä helsinkiläisenä ymmärsin aivan väärin, että ”Kielletty moottoriajoneuvoilta” -merkki polun päässä ei koskisi polkupyöriä. Hyvä näin, koska Hämeenlinnan kaupungin internetistä luettavissa oleva Liikuntaopas ei mainitse pyöräilyä sopivaksi liikuntamuodoksi alueella.

Toisaalta sama opas mainitsee ainoana pyöräilijöille sopivana reittinä keskustassa kulkevan puulajien tiirailureitin. Pahamaineisille maastopyöräilijöille tarjotaan reilusti tyhjää sivua.

Pyöräteitä Hämeenlinnassa onneksi on. Niiden kuntokin usein vastaa maastopyöräilijöiden vaatimuksia haastavasta reitistä. Kolikkoakaan ei useimmiten tarvitse heitellä arpoessaan, onko väylä sallittu polkupyörille vai ei. Entisessä kotikaupungissani, Helsingissä, asia ei ollut aina niin selvä.

Useammankin kerran olen saanut kovaäänistä palautetta vanhemmilta rouvaushenkilöiltä, kun kuulin ajavani jalkakäytävällä.

Nimenomaan ulkoilureittien kohdalla tilanne on kuitenkin selvempi. Keskuspuistossa polut on merkitty pyöräteiksi, kun taas Talin ulkoilualueella olen nähnyt peräti ”Ei polkupyöriä” -merkin ulkoilupolun päässä.

Liikkujien yhteinen turvallisuus on tietysti uhattuna, jos muita liikkujia ei oteta huomioon. Omasta turvallisuudestaan huolehtivan polkupyöräilijän pitäisi osata ottaa myös muiden turvallisuus huomioon. Silti asianmukaisesti varustautunut pyöräilijä nähdään usein jopa uhkaavana ilmestyksenä, joka hetkenä minä hyvänsä ajaa mummot kumoon.

Valitettavasti olen huomannut, että oli kulkupeli mikä tahansa, on se muu liikenne, myös kävelijät, aina aiheuttamassa vaaratilanteita toikkaroimalla rinnakkain, liian nopeasti, liian hitaasti tai muuten vain jotenkin miten minulle ei sillä hetkellä sovi.

Minun tapani liikkua on onneksi aina se tärkein. Miksi muut ihmiset eivät voi ymmärtää sitä?

Jani Lainesalo

Hämeenlinna