Kolumnit Uutiset

Pyöräily parantaa tiukkapipoisenkin maailmaa

Pyöräily on tai ainakin sen pitäisi olla hyvän mielen liikuntaa, joka antaa tilaa ihan kaikille. Vaikeaksihan se hymyily fillarin selässä on usein tehty, mutta yritetään edes.

Olen tehnyt ihmiskokeen kuluneen hienon pyöräilysyksyn aikana. Mitä enemmän pyöräilen ja mitä vähemmän autoilen, sitä paremmin voin.

Torstainakin kuuden maissa oli tavattoman hieno sumuinen aamu ajella vakaalla Helkama Oivalla uimahallille. Parempaa henkistä ja ruumiillista itsehoitoa ei voi olla.

Suomessa ei ole voinut puhua pyöräilykulttuurista ja vielä vähemmän Hämeenlinnan seudulla.

Ihan viime aikoina satulaa kuluttamaan on tullut paljon uutta väkeä. Ilokseni olen huomannut, että tosi monella on alla asiallinen kilpapyörä, ja harrastuksesta on moni innoissaan. Myös vanhat munamankelit ovat suosittuja ja Hämeenlinnassa aikoinaan valmistetut pyörät keräilyharvinaisuuksia.

Isojen puolueiden pomot Alexander Stubb (kok.) ja Juha Sipilä (kesk.) pyöräilijät kesällä kovastikin, ja viimeksi joukkoon liittyi Ville Niinistö (vihr.), joka ajeli Jopolla oppositioon.

Huonosti aikaansa sopii poliisiylijohtaja Mikko Paateron tympeä ehdotus Keskisuomalaisen haastattelussa: ilman kypärää pyöräileviä voitaisiin jatkossa rangaista. Rajoitetaan sakon uhalla saman tien muutakin terveysliikuntaa!

Eivät pakko ja sakko mikään ratkaisu ole. Kyllä pyöräilijän itse pitää tajuta, että hänen päänsä sanoo poks osuessaan asvalttiin vaikka ihan hiljaisestakin vauhdista.

Ajatus kypärättömien sakotuksesta on yhtä lailla todellisuudelle vieras kuin olivat viimekesäiset tiedot, joiden mukaan polkupyöräilyyn kaavaillaan 25 km/t nopeusrajoitusta.

Saman tien pyöräilyn voisi kieltää kokonaan tai määrätä harrastettavaksi vain suljetuilla alueilla kaiken muun inhimillisen toiminnan tavoittamattomissa.

Iloinen kirjavuus ja kaikkinainen vapaus ovat pyöräilyn rikkaus.

Uusi kaikkia pyörällä ajavia edustava Pyöräliitto on hiljattain perustettu. Hämeenlinna on mukana, ja hyvänä tavoitteena on koota maan kaikki pyöräilyn edistäjät yhteen ja tehdä kaikista Suomen kaupungeista pyöräilykaupunkeja.

Uuden liiton Tampereen julistuksessa on parasta se, että nyt ollaan liikkeellä rennolla mielellä. Oikeaoppisia pyöräilijöitä ei ole olemassakaan. Vahvoja mielipiteitä kuitenkin piisaa pyörien päällä.

Kypäräpakkoon suhtautumisen mukaan on ainakin kolme koulukuntaa: puritanistinen, liberaali ja välinpitämätön. Itse olen hiljattain tarkistanut kantaani. Vähän aikaa sitten kauhistelin avoimesti kaikkia, jotka ajavat ilman kypärää.

Olen suojannut pääni säännöllisesti sen jälkeen, kun kypärä pelasti henkeni vuonna 1978. Silti se joskus unohtuu. En pidä itseäni sen perusteella kriminaalina.