Uutiset

Raatajat rahanalaiset

”Nouseva sosialismi muokkaa joukosta uuden ihmisen ainekset, tien raivaajat, edelläkävijät työssä, sosialismin konkreettisessa käytännöllisessä työssä”, kirjoitti Kullervo Manner Moskovassa vuonna 1933, siis vain 32 vuotta ennen Jari Sarasvuon syntymää.

Manner, maanpaossa ollut Suomen kommunistisen puolueen johtaja, tarkoitti iskurityöläistä, ”sosialistisen yhteiskunnan työntekijän alkutyyppiä”. Voisiko sellainen uusi ihminen syntyä Suomessa, Manner pohti aavistamatta, että ajan virta vääjäämättä kulki kulkuaan, hetki hetkeltä, sekunti sekunnilta lähemmäs Jari Sarasvuon syntymää.

Manner kirjoitti kirjettä Suomeen puolisolleen ja aatetoverilleen Hanna Malmille. Hän halusi kannustaa puolueuskossaan horjuvaa elämänkumpaniaan:

”Tämä iskuruus tulee siellä Karjalassakin paremmin kuin aikaisemmin tuomaan etualalle varsinaisen karjalaisen neuvostollisen raataja-aineksen”, julisti Manner.

”Kyllä on NKP ihmeellinen, joka pystyy sellaisen entusiasmin ja toiminnan esiin loihtimaan.”

Mutta heikkoa se taitaa olla vielä Suomen kommunistien työ varsinkin sellaisessa paikassa kuin Helsingissä, Manner murehti kirjeessään. Ei ollut iskurityöläisen raataja-aineksesta tietoakaan maamme pääkaupungissa vielä vuonna 1933.

Mutta aika kului ja entusiasmin aamunkoitto läheni.

Vappuna, työväenluokan juhlapäivänä, on hyvä pysähtyä pohtimaan toveri Sarasvuon saavutuksia. Tällainen sivun alareunan palsta on toki huomiotaloudeltaan kovin vaatimaton foorumi niiden esittelyyn, mutta yritetään sentään.

Toveri Sarasvuo syntyi vaatimattomaan kotiin aikana, jolloin huomiotalouden pioneerit vielä kävivät maanalaista taisteluaan, ohranan valppaat kätyrit alati kantapäillään.

Kansan kurjuus oli syvä. Televisiot olivat mustavalkoisia. Mainoskatkoja ei paljon ollut. Ainoa visailuohjelma oli Tupla tai kuitti, joka oli hallituksen tiukassa valvonnassa.

Varsin nopeasti toveri Sarasvuo huomasi, että huomiotalouden kumous tarvitsee tienraivaajansa, aivan kuten Kullervo Manner aikoinaan oli ennustanut. Niinpä Sarasvuo päätti kouluttaa vallankumouksen kovan ytimen, lujien iskurimerkonomien etujoukon, jossa ihanteellisesti yhdistyvät neuvostollinen raataja-aines ja hermostollinen huomionkipeys.

Kullervo Mannerin unelma oli viimein käynyt toteen.

Loppu on historiaa. Toveri Sarasvuon kynä takoi julkisuuteen huomiotalouden monumentaalisen aapisen, Narsistisen moneyfestin, jossa merkonomiluokan tavoitteet tuotiin esille. Sen kuuluisat loppusanat iskevät vielä tänä päivänäkin tajuntaan kuin moukarin lyönnit:

Kaikkien medioiden iskurimerkonomit, liittykää yhteen! Teillä ei ole muuta menetettävää kuin maineenne.