Kolumnit Uutiset

Rahanjako muuttuu – tuleeko lukioiden isojako?

Vaalien alla mikään asia ei ole liian pieni politikoinnin kohteeksi. Eivät edes pienlukiot, tai kuten romanttisesti sanotaan: lähilukiot.

Opetusministeri Krista Kiuru (sd.) kertoi Maaseudun Tulevaisuudessa, että ei hallituksen tehtävä ole karsia Suomen lukioverkkoa. Ei niin. Päätökset lukioiden sijainneista kuuluvat kunnille. – On suuri sääli, jos kunta päättää lopettaa lukionsa, Kiuru myös sanoi.

Käytännössä pieniä lukioita lakkautetaan lähivuosina juuri valtakunnanpoliitikkojen päätösten seurauksena. Lukion uusi tuntijako astuu pian voimaan, mutta lukioiden isojako on vielä edessä.

Kestävyysvajeen pakon sanelemana hallituksessa tehdyt päätökset vähentävät lähivuosina toisen asteen koulutuksen rahoja 260 miljoonalla eurolla. Lukioiden rahoista huvennee kolmannes.

Mahdollinen tuleva pääministeripuolue Keskusta julisti viikonloppuna puoluevaltuustossa, että hallituksen kaavailut toisen asteen oppilaitosverkon harventamisesta on torjuttava.

Nyt ei pidä kysyä kuka tässä puhuu soopaa. Pitää kysyä kenelle puhutaan. Vastaus: huhtikuun vaalien äänestäjille.

Kun lukiot joutuvat entistä tiukemmin tappelemaan hupenevista määrärahoista, joutuvat valokeilaan rahanjaon perusteet. Enää ei valtio maksa opiskelijoiden nuppiluvun ja toteutuneiden kustannusten mukaan.

Jos yhdeksi kriteeriksi tulee se, miten lukiot onnistuvat ”perusopetuksessa”, herää kysymys, miten tuo mitataan ja kuka mittaa. Alkuviikosta ylioppilaskirjoitusten tulosvertailuja vertaillut VATT tuntuu päätyneen siihen, että hankalaa on.

”Ainakaan mediassa julkaistavia lukioiden rankinglistoja ei tule käyttää rahoituksen perustana”, on sanottu. Ikään kuin kukaan olisi sellaista todellisuudessa ehdottanutkaan.

Tuota argumenttia halutaan käyttää lyömäaseena eri medioiden lukiorankkauksia kohtaan. Mutta kun kansalaisia kiinnostavaa tietoa on olemassa, se julkaistaan. Piste.

Yleisön aliarvioimista olisi sekin, jos sille ei jätettäisi lainkaan tilaa omien johtopäätösten tekemiselle. Ainakin Hämeen Sanomissa on saanut ja saa vastakin palstatilaa myös keskustelu siitä, mitä nämä listat kertovat, mitä mieltä niistä ollaan ja miten niitä voi tulkita.

Kun kärkeen VATT:n selvityksessä nousivatkin pienehköt ”tavalliset” lukiot ja eliittikoulut vaipuivat keskikastiin, kohtaako vanhoja menestyslukioita nyt surkeus? Ei tietenkään. Ei eliitin vetovoima mihinkään katoa. Eliitti viihtyy eliitin parissa. Ja lähilukioihin mennään yksinkertaisesti siksi, että ne ovat lähellä ja opetus on niissäkin yhä riittävän hyvää.

Valtion rahahana auennee herkemmin myös silloin, kun lukio tuottaa tehokkaasti opiskelija-ainesta jatko-opintoihin. Tämä avaa kentän syvälliselle koulutuspoliittiselle keskustelulle lukioiden tehtävästä.

Onko lukioilla yhä myös yleissivistävä itseisarvo? Vai pitäisikö niiden tehokkaammin valmistaa nuoria yliopistoihin? Onko paha juttu, jos jotkut lukiot entisestään erikoistuvat kolmen vuoden valmennuskursseiksi korkeakouluihin?

Onko lukioilla yhä myös yleissivistävä itseisarvo?

Menot