Uutiset

Rahapula harventaa synnytyssairaaloita

Ensi vuoden talousarvioidensa kanssa tuskailevat monet sairaanhoitopiirit ja terveyskeskukset aikovat karsia palveluistaan useita synnytysosastoja. Liipasimella on yhteensä yhdeksän aluesairaaloiden tai terveyskeskusten synnytysosastoa.

On luonnollista, että esitykset herättävät ankaraa vastustusta. Esimerkiksi Tammisaaressa voidaan puhua jo kansanliikkeestä pienen synnytysosaston säilyttämisen puolesta. Sen puolustajat vetoavat taitavasti kaupunkilaisten tunteisiin unohtaen ikävät taloudelliset tosiasiat.

Tulevaisuudessa synnytykset on tarkoitus keskittää keskus- tai yliopistosairaaloihin. Järjestelyjen jälkeenkin Suomeen jäisi edelleen 25 synnytyssairaalaa.

Suurten yksiköiden vahvuus piilee ensisijaisesti ammattitaidossa, mutta myös kustannuksissa. Isot yksiköt kykenevät palkkaamaan töihin mahdollisimman pätevät ammattilaiset ja ne ovat myös haluttuja ja arvostettuja työpaikkoja. Kun henkilökunta on osaavaa ja sitä on riittävästi, potilasturvallisuus on pieniä yksiköitä vankemmissa käsissä.

Kysymys synnytysten keskittämisestä entistä harvempiin yksiköihin on kiinni rahasta, ei päättäjien ynseydestä äitejä ja lapsia kohtaan. Terveydenhuollon kustannukset ovat karanneet jo aikaa sitten käsistä. Kansakunta ikääntyy, hoidon ja hoivan tarve kasvaa. Palvelut on pakko asettaa tärkeysjärjestykseen, priorisoida.

Vastustajat vetoavat pitkiin välimatkoihin, etäisyys kodin ja naapurikaupungissa sijaitsevan sairaalan välillä koetaan liian pitkäksi ja hankalaksi.

Aniharva synnytys tulee yllättäen, siihen kyetään valmistautumaan huolellisesti ja hyvissa ajoin. Jokaisessa Suomen kunnassa odottava äiti pääsee neuvolaan, jossa raskauden etenemistä, äidin ja syntymättömän lapsen terveydentilaa tarkkaillaan säännöllisesti.

Maan eteläosissa etäisyyksiin vetoaminen on vailla katetta. Lapissa käydään synnyttämässä Rovaniemellä. Harvaanasutussa pitkien etäisyyksien läänissä 500 kilometrin matkaa ei koeta millään tavalla ylivoimaiseksi. Maan eteläosissa etäisyydet rajoituvat muutamiin kymmeniin, pisimmilläänkin sataan kilometriin.

Valtiosihteeri Raimo Sailas sivalsi taannoin väkevästi tahoja, jotka vastustavat synnytysten keskittämistä. Hänen mielestään työssä tai kampaajalla käynti muutaman kymmenen kilometrin päässä sijaitsevassa kaupungissa ei ole lainkaan ylivoimaista. Miksi sitten synnyttämään lähteminen tuntuu mahdottomalta?

Valtiosihteeri Sailas perää päättäjiltä rohkeutta uusiin linjauksiin, rahat eivät riitä kaikkeen hyvään ja mukavaan.

Julkinen talous ei kestä täyden palvelun sairaaloita jokaisessa pikkukaupungissa tai taajamassa. Pienissä yksiköissä palvelutarjonta on harkittava tarkkaan, todellisten tarpeiden perusteella.

Odottavan äidin ja hänen läheistensä näkökulmasta olisi tietysti viehättävää käydä synnyttämässä naapurikorttelissa, mutta siihen ei yksinkertaisesti ole varaa.

Yksikään lapsi ei jää hankkimatta vain siksi, että synnytyssairaalaan on hiukan matkaa.

Jokaisessa Suomen kunnassa odottava äiti pääsee neuvolaan.

Päivän lehti

31.3.2020