fbpx
Uutiset

Raittiusseurantalo hävisi autoille

Eipä tiennyt taiteilija Pentti Pullinen vielä 80-luvun alussa, että hän piirsi uhkakuvat tosiksi tehdessään kortit purku-uhan alla olevista taloista. Korteissaan nuori vihainen mies hävitti maan tasalle Piparkakkutalon ja Raittiusseurantalon jo ennen kuin talot olivat purkajia nähneetkään. Aika jätti taloista pystyyn Piparkakkutalon.

– Jos molemmat talot olisi purettu, olisin varmasti ajatellut maalanneeni piruja seinille. Onneksi edes Piparkakkutalo säilyi, sillä se oli minulle tärkein. Raittiusseurantalo tuli kuitenkin hyvänä kakkosena, vähemmän vihainen mies muistelee.

Pullisen suhde ravintola Hälläpyörän ja Kariston vanhan painotalon välissä seisseeseen Raittiusseurantaloon oli puhtaasti esteetikon ihailua. Hän ei muista koskaan edes käyneensä talon sisällä, mutta taiteilijan silmä lepäsi Raatihuoneenkadun talokaunottaressa monasti.

Vanhojen talojen ympärillä käynyt kova kuohunta tempaisi Pullisenkin mukaansa. Hän henkilöityi Piparkakkutaloon.

– En oikein osannut olla huolissani Raittiusseurantalosta, sillä se oli maalattukin vähän aikaa sitten. Keskitin huomioni vain Piparkakkutaloon. Olin järkyttynyt, kun huomasin Raittiusseurantalon pölyävän raunioina. Talo hävisi katukuvasta salakavalasti. Mitä tuhlausta.

Yllättäen Raittiusseurantalo ei katukuvasta hävinnyt. Saman vuoden maaliskuussa talon kohtalosta väännettiin kättä, mutta purkamiselle ei ollut esteitä, koska taloa ei ollut suojeltu. Talon puolesta vetosivat muun muassa Hämeenlinna-seura ja luonnonsuojeluyhdistys, mutta turhaan.

Kansanäänestys myöhästyi

Samaan aikaan, kun Raittiusseurantalo kulki tiensä päähän vuoden 1982 kesällä, oli Pullinen järjestämässä Hämeenlinnaan kansanäänestystä. Äänestyksessä kaupunkilaisia pyydettiin laittamaan kaupungin suojeltavat arvotalot tärkeysjärjestykseen.

Samana aamuna, kun äänestyksestä kertonut lehti jaettiin postiluukusta, oli Raittiusseurantalo jo menneisyyttä. Lopullisessa äänestyksessä Piparkakkutalo tuli ykköseksi. Puntilan ja Töyryn talot jäivät sen taakse.

– Talo oli purettu hiljaisuudessa aamuvarhaisella juuri, kun lehti tuli postiluukuista. Aika kummallinen sattuma. Talon kohtaloksi tuli purkaminen varmasti pitkälti sen takia, ettei sillä ollut ajoissa henkilöitynyttä puolestapuhujaa. Talossahan ei koskaan edes asuttu.

Arkkitehtihaaveet vaihtuivat taiteeseen

Kun talosota kävi Hämeenlinnassa kuumimmillaan, oli luokanopettajaksi valmistunut Pullinen diplomityötä vaille valmis arkkitehti. Taiteilijaelämä voitti arkkitehtiopiskelut, mutta kyllä päätöksen takana oli myös pettymys purkupäätöksiin.

Pullinen ei voinut sulattaa ajatusta siitä, että joutuisi tekemään kompromisseja työssään. Tauluissaan Pullinen voi olla ehdoton, mutta arkkitehtinä se ei onnistuisi.

– Arvostan arkkitehtuurissa ajatonta kauneutta, kauneutta joka ei koskaan katoa. Valitettavan usein tuo eleetön kauneus jää erikoisuuksien jalkoihin.

Vuonna 1905 Raatihuoneenkatu 1:een rakennettu Raittiusseurantalo oli Pullisen mielestä Selim A. Lindqvistin suunnitteleman Piparkakkutalon jälkeen yksi Hämeenlinnan kauneimmista taloista. Talon vuonna 1904 suunnitellutta Henrik Reinhold Heliniä Pullinen pitää lahjakkuutena.

– Raittiusseurantalo oli kaunis ja arkkitehtonisesti tasapainoinen rakennus. Tänään kyettäisiin säilyttämään ainakin talon julkisivu. Tuolloin ei sitä haluttu ottaa edes huomioon.

Niin pettynyt kuin taiteilija Raittiusseurantalon kohtalosta olikin, on hän tyytyväinen, että Hämeenlinnan keskustassa on vielä ihailemisen arvoisia rakennuksia. Piparkakkutalo on tietenkin Pullisen silmissä se ykkönen, mutta esimerkiksi Helinin suunnittelema Schmausserin huvila saa runsaasti kiitosta.

Aivan omaa luokkaansa Hämeenlinnassa on Pullisen mielestä Desprez´n suunnittelema kirkko, Engelin lääninhallituksen rakennukset ja Caweenin suunnittelema Raatihuone.

– Näen arkkitehtuurin taiteena. Kulmikasta ja kylmää laatikkoarkkitehtuuria vihaan, sillä se ei anna ihmiselle mitään. Pidän säännöistä vapaista taloista. Helin jos kuka hallitsi eri tyylit suvereenisti ja pystyi sen takia suunnittelemaan vapaasti.

Menot