Uutiset

Rajankäynti tarpeen myös sairaanhoidossa

Vuosikymmenien ajan lähes sementoituina olleita sairaanhoidon käytäntöjä yritetään uudistaa. Sosiaali- ja terveysministeriö on esittämässä kansalliseen terveyshankkeeseen liittyen sairaanhoitajien toimenkuvan laajentamista. Heille esitetään muun muassa oikeutta lääkereseptien kirjoittamiseen.

Kysymys on toisaalta pienestä, mutta toisaalta aivan vallankumouksellisesta asiasta. Kokeneen, pitkään potilastyössä olleen sairaanhoitajan ammattitaito, varsinkin, jos sitä on lisäkoulutuksella täydennetty, riittää varmasti tavanomaisen flunssan ja monen muun taudin toteamiseen. Hän tietää myös lääkkeet tautiin, jos niitä yleensä on olemassa.

Joitakin uudistuksia terveydenhuollossa on jo edennyt käytäntöön asti. Monet työnantajat hyväksyvät sairaanhoitajan myöntämän sairasloman, toiset edellyttävät edelleen lääkärin allekirjoittamaa todistusta.

Tupakasta vierottamiseen käytettävien nikotiinivalmisteiden myynti kaupoissa ja kioskeissa sallittiin alkuvuodesta.

Aikanaan, kun ne tulivat markkinoille, niitä sai vain lääkärin kirjoittamalla reseptillä, myöhemmin ilman sitä ja nyt maitokaupoista. Apteekkarit luonnollisesti vastustivat uudistusta, sillä he pelkäävät sen raivanneen tietä muillekin lääkkeille ruokakauppojen hyllyille.

Sairaanhoitajien toimenkuvan laajentamisesta on noussut myös edunvalvontakysymys. Siitä tuskin kukaan on edes yllättynyt.

Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Katriina Laaksonen vaati Hämeen Sanomien haastattelussa hoitajille lisää palkkaa, jos vastuutakin sälytetään nykyistä enemmän.

Lääkäriliitto puolestaan torjuu uudistusesityksen kiivaasti ja varjelee jäsenistönsä perinteistä reviiriä. Liiton toiminnanjohtaja Risto Ihalainen muistuttaa, että hoitajien lääkekoulutus on niin heikoissa kantimissa, ettei heille voi antaa oikeutta kirjoittaa reseptejä.

Syytös on varsin kova ja samalla Ihalainen vähättelee myös sairaanhoidon koulutusta ja sen kykyä uudistua tarpeita vastaavaksi.

Kiistan ratkaisija on viime kädessä eduskunta, joka säätää aikanaan asiasta lain.

Rajankäynti terveydenhoidon eri ammattikuntien kesken on kuitenkin edessä. Väestö vanhenee kaiken aikaa, hoidon tarve kasvaa eivätkä nykyiset voimavarat riitä millään. Hoitotakuun myötä sairaaloiden ja poliklinikoiden on tehostettava toimintaansa, pitkäaikaisia jonoja ei enää siedetä.

Se puolestaan edellyttää jäykkien ja hierarkkisten rakenteiden purkamista ja eri ammattikuntien rajat ylittävää yhteistyötä. Niin lääkärin kuin sairaanhoitajan ammatissakin hoidetaan yhtä ja samaa potilasta ja molemmat saavat palkkansa yhteisistä verovaroista.

Minkään ammattiryhmän työnkuvan tiukka karsinointi ei enää istu 2000-luvulle. Eihän tavanomaista lainaakaan enää neuvotella pankinjohtajan, vaan hänen alaisensa, työnsä osaavan pankkivirkailijan kanssa.

Vastuuta ja työtä on kyettävä jakamaan terveysalan ammattilaisten kesken tarkoituksenmukaisesti, mutta toki niin, että potilasturvallisuutta vaaranneta.