Kolumnit Uutiset

Rajojen sulkeminen vain synkentää maailmaa

Voisiko sama tapahtua Suomessa, kysytään. Miksei voisi, kuuluu vastakysymys. Luultiinhan täällä joskus, että koulusurmia voi tapahtua vain Amerikassa.

Tanskalaisen lehden Jyllands Postenin toimitilat Århusissa ovat kuin linnoitus. Ne on ympäröity korkealla aidalla, jonka päällä on piikkilankaa. Sisään pääsee metallinpaljastimen kautta.

Jos se on voinut tapahtua Ranskassa ja melkein naapurissa Tanskassa, miksei se voisi tapahtua meilläkin.

Mitä sitten pitää tehdä? Ei ainakaan lähettää ylimielisiä ”Yllättyneet voivat nostaa kätensä pystyyn” –tviittejä kuten perussuomalaiset. Eikä sulkea rajoja, mikä on heidän lääkkeensä melkeinpä ongelmaan kuin ongelmaan.

Pelko ei auta mitään. Kulttuurien ja uskontojen välisiin kahnauksiin ja väärinymmärryksiin on kiinnitettävä huomiota ajoissa. Niistä on voitava keskustella maltillisesti.

Fundamentalistien kanssa se on mahdotonta, kuuluivat he mihin poppooseen tahansa. Pitää yrittää ehkäistä ääriliikkeiden synty.

Radikalisoituminen kumpuaa yleensä epäoikeudenmukaisuudesta ja vähäisestä koulutuksesta.

Länsimaat ovat tavallaan itse luoneet Lähi-idän ääriliikkeet tukemalla niistä milloin mitäkin.

Israel ja jenkit pahentavat päivä päivältä Palestiinan konfliktia. Gazan olosuhteissa ei voi kuin kasvaa radikaaliksi.

Tilanne on todella monimutkainen, mutta rauhaan olisi ollut lukuisia tilaisuuksia, jos siihen olisi ollut todellista halua. Israelilla on voimaa. Siltä pitäisi löytyä myös viisautta.

Suomesta on lähtenyt väkilukuun nähden paljon nuoria Syyriaan. He eivät ole saaneet elämän syrjästä kiinni täällä. He ovat kaivanneet arvostusta, jota he luulevat saavansa ääriliikkeessä.

Vaikka täällä onnistuisi opinnoissaan, pelkkä vieras aksentti vaikeuttaa työllistymistä, saati sitten kantasuomalaista tummempi hipiä.

Koulusurmaajat ovat olleet syrjäytyneitä ja kiusattuja. He ovat radikalisoituneet omalla tavallaan. He ovat halunneet kerrankin näyttää.

Sama koskee kaikkea ääritoimintaa. Myös niitä nuoria, jotka toimivat kotimaissaan ääriliikkeissä tai lähtevät sotimaan islamilaisen kalifaattiin.

Kaikista palaajista ei liene tavalliseen elämään, jos onnistuvat hankkiutumaan takaisin kotokulmille.

Heidän nuoremmilla sisaruksillaan tai lapsillaan on kuitenkin tulevaisuus tavallisessa elämässä, jos heille annetaan siihen mahdollisuus.

Tehokkain lääke ääriliikkeitä vastaan on koulutus. Siksi Suomenkin pitää lisätä kehitysyhteistyötä ja erityisesti koulutusta tukevia hankkeita maailmalla.

Kukkahattutädin puhettako? Varmasti, mutta muuta keinoa ei ole globaalissa maailmassa, jossa rajojen sulkeminen on mahdottomuus muille kuin Pohjois-Korealle.