Uutiset

Rakastettu kummajainen

Hänen nimensä on Gunnar tai ehkä Bosse. Pellavaiset hiukset hulmuten, ruotsiksi sadatellen hänen päivettynyt kätensä iskee pallon maalivahdin selän taakse. Onnistumista saattelee leveä hymy, urheiluhallin kaiuttimista raikaa Tomas Ledin.

Hölmön stereotyyppinen mielikuva suomenruotsalaisesta atleetista kampeaa väkisin mieleen, kun yritän miettiä, mitä tiedän käsipallosta.

En tiedä siitä mitään.

Mutta siinä en ole yksin. Ruotsinkielisten rannikkoalueiden ulkopuolella käsipallo on mysteeri, näkymätön laji, osa väärää ja vierasta kulttuuria. Siis Suomessa – muualla Pohjoismaissa käsipallo on yksi pelatuimmista urheilulajeista.

Riihimäki on outo poikkeus Suomen käsipallokartalla.
Umpisuomenkielisesta kaupungista laji on löytänyt kodin jo vuosikymmeniä sitten, tarkalleen ottaen vuonna 1966.

Käsipalloseura Riihimäen Cocks on lajin SM-sarjassa kova tekijä. Se on kummajainen ruotsinkielisten hallitsemalla areenalla.

-60-luvulla huomattiin, että Riihimäelle oli pesiytynyt vanhoja käsipallon mestaruussarjan pelaajia, paikkakunnan ensimmäiseen joukkueeseen kuulunut, nykyään joukkueen taustavoimana toimiva Pekka Lehtinen tarjoaa selitykseksi riihimäkeläisten käsipalloinnostukselle.

Yhteen järjestäytyneet pelaajat perustivat paikkakunnalle uuden urheilujoukkueen. Aluksi käsipalloilijoiden joukkueeseen liittyi vesipalloilijoita ja jalkapalloilijoita. Pienellä porukalla perustettu seura eteni ripeästi mestaruussarjaan.

Riihimäkeläisille oli iso juttu, että joku paikkakunnan urheilujoukkue nousi ylipäätään jossain lajissa niin korkealle. Riihimäen palloseuran osana toiminut joukkue nimettiin vajaa vuosikymmen perustamisensa jälkeen Riihimäen Cocksiksi.

Vuonna 2005 Cocksilla on suunnaton suosio kotipaikkakunnallaan. Sen kannattajat tunnetaan käsipallopiireissä Suomen kovaäänisimpinä ja fanaattisimpina. He seuraavat joukkuettaan busseilla vieraspeleihin ja heillä on faniklubi sekä aktiiviset internet-sivut. Cocksilla on jopa oma cheerleader-joukkue.

-Sellaista toimintaa ei taida olla millään muulla käsipalloseuralla, Pekka Lehtinen arvelee.

Fyysinen kontaktilaji

Jos haluaa karistaa lajiin liittyvät ennakkoluulonsa, on syöksyttävä alkulähteille ja otettava selvää, millainen peli käsipallo on. Suuntaan Riihimäen Urheilutalolle, jossa Cocks kohtaa HIFK:n.

Ensimmäisen 30-minuuttisen puoliajan alkuhetket näyttävät, että käsipallo on erittäin nopeatempoinen laji. Pallo pölyttää maaliverkkoa parhaimmillaan kerran minuutissa.

Fyysinenkin peli on, koripalloa rajumpi kontaktilaji. Paidasta revitään, käsi osuu välillä vastustajan kurkkuun, vastapeluria blokataan tiukasti, pallo iskeytyy naamaan ja hurjissa syöksyissä paikat joutuvat välillä koville.

Pelaajien askeleet ovat nopeat, hiljaiset ja kevyen oloiset. Syötöt kuulostavat siltä kuin tarralenkkareita avattaisiin. Ääni juontuu käsipalloliisteristä, jota tarvitaan, jotta heitot onnistuisivat kunnolla. Pallo ei pysyisi muuten kädessä erityisen hyvin. Hetkittäin kuuluva luja tömähdys kertoo, että peliväline osui maalitolppaan, piirun verran ohi verkon.

Kentällä leijuu hienoinen hien haju. Pelaajat ja valmentajat huutavat.

Kentän laidalla cheerleadereiden juniorijoukkue, 11-16-vuotiaista tytöistä koostuva HighFly Birdies, kannustaa Cocksia huudoin. Punaisten ja kullanväristen huiskien kahina kuuluu hyvin silloin, kun 300-päinen yleisö ei mylvi.

Ensimmäinen puoliaika päättyy 15-12 Cocksin hyväksi.

Cheerleaderit tähtäävät SM-kisoihin

Väliajalla nuoret cheerleaderit pääsevät esittämään ohjelmanumeronsa. Akrobatiikka on vielä hieman hakusessa, mutta kyllä tytöt jo hyvällä alulla ovat.

Seniorijoukkue Thunderbirds eli yli 16-vuotiaat sen sijaan hallitsevat hommansa mainiosti. He eivät ole nyt kannustamassa Cocksia, sillä he valmistautuvat tulevien cheerleadereiden SM-kilpailujen karsintoihin. Karsinnat järjestetään Tampereella, finaali Helsingissä. Valmentajat Heidi Hietala ja Mira Aalto ovat olleet mukana toiminnassa cheerleader-joukkueen perustamisesta asti, yli 10 vuotta.

-Yhä suurempi osa toiminnasta on kilpailua, naiset kertovat.

Ryhmän perustamisen aikoihin silloisille käsipallohulluille teinitytöille oli tärkeää, että he pääsivät Cocksin peleihin kannustamaan.

-Se oli iso osa alkujännitystä. Nykyään emme ehdi niin hirveästi treenata peleihin. Aluksi innostuksessa oli kyse siitä, että halusin kokeilla jotain uutta, Hietala kertoo.

-Mutta nyt siitä on tullut elämäntapa, josta on vaikea päästä irti, Aalto lisää.

Cheerleaderit ovat itsenäinen, omavarainen osa Cocksia. Heille ei makseta esiintymisestä peleissä. Ryhmä on kasvanut
jatkuvasti. Tänä vuonna he ovat perustaneet sekajoukkueenkin, kun kaksi poikaa on liittynyt huutosakkiin. Lisää poikia kaivataan.

-Uskaltaisivat vain tulla mukaan! Hietala kannustaa.

Katsomosta kajahtaa

-Peliä, pojat, loppuun asti! Mirja Tuomi huutaa yleisölehteriltä.

Tuomi on liekeissä, kuten aina Cocksin peleissä. Hän on käynyt niissä 28 vuoden ajan.

-Elän peliä sydämelläni. Valmennankin täältä katsomosta. Kun peli loppuu, järki sanoo, että ole hiljaa. Mutta ei se sano mitään, kun peli on käynnissä, nainen kuvailee hymyillen.

Tuomen seurassa istuu Satu Tuomisto, eikä hänkään huutoja säästele.

-Täällä pienessä kylässä pelin tunnelma on katossa ja olemme mukana sykkeellä. Esimerkiksi Helsingissä katsojia on vain kourallinen, ja nekin ovat passiivisia, Tuomisto tietää.

Eikä naiskaksikko suinkaan ole ainoa, josta lähtee ääntä. Pieni mutta pippurinen yleisö huutaa kunnolla, piiskaa omalla panoksellaan joukkuettaan voittoon. Vastustaja saa faneilta kylmää kyytiä.

-Hanki vahvemmat silmälasit! kajahtaa ääni yleisön joukosta, kun HIFK:n maalivahti saa pallon pärstäänsä ja joutuu lähtemään vaihtopenkille.

Toisella puoliajalla HIFK alkaa hyytyä. Ottelun pitäisikin olla kotijoukkueelle helppo: Cocks on sarjatilaston neljäs, selvästi heikompi HIFK toiseksi viimeinen.

Viime kaudella Cocks eteni finaalisarjaan asti, mutta sai köniin siuntiolaiselta SIF:ltä. Kolme ottelua kestänyt taistelu meni yhtä monella voitolla SIF:lle. Ratkaisuottelussa Cocks jäi vain viiden pisteen päähän voitosta lukemin 23-27. Hopeamitalit kaulassa Riihimäelle palanneet kukot nousivat yhtä korkealle palkintopallille viimeksi 26 vuotta sitten.

Tänään ottelu päättyy lopulta Cocksin voittoon lukemin 38-21.

Tuntematon pallopeli

Vauhdikas käsipallo on kiinnostava laji, jossa on enemmän seurattavaa kuin vaikkapa jalkapallossa. Tilanteet vaihtuvat nopeasti, ja maaleja syntyy kovalla tahdilla. Maalin tekeminen on parhaimmillaan kuin rajua akrobatiaa. On jotenkin kummallista, ettei käsipallo ole saanut enempää jalansijaa suomenkielisillä paikkakunnilla. Laji ei näy mediassa, eikä sitä harrasteta koululiikunnassa. Mitä pohjoisemmaksi Riihimäeltä matkustaa, sitä huonommin käsipallo tunnetaan.

Riihimäeltä poistuessani törmään junassa tamperelaiseen ystävään, jolle kerron tulevani käsipallo-ottelusta.
Hän ei tiedä, mistä lajista on kysymys. (HäSa)

Päivän lehti

27.1.2020