Uutiset

Rakentamisen vimma

Huonosti alkoi vuosi 2005 Ainontiellä, sillä ensimmäisenä arkipäivänä saimme ihastuttavaan leikkipaikkaamme kyltin, jossa ilmoitettiin, että siihen rakennetaan vapaarahoitteisia rivitaloja.

Pieni harjualue, joka jo jossain vaiheessa luokiteltiin metsäpuistoksi, aiotaankin rakentaa!

Vaikka taannoinen myrsky kaatoikin siitä komeaa männikköä, se on vanhoine kuusineen yhä lintujen suosiossa. Oravat juoksentelevat metsässä ja joskus jokunen rusakkokin eksyy alueelle. Kesällä pienet lapset saavat kokea palan ”oikeaa metsäluontoa”, syödä mansikoita ja vadelmia sekä kerätä äidille kauniita kukkia.

Talvella mäenharjanteelta alas on monta hyvää liukumäkeä. Koululaiset oikaisevat metsikön halki ja saavat tuntea minkälaista on taivaltaa metsäpolkua asfaltin sijasta. Vaikka tämä kaikki onkin miniatyyrikokoista ja aikuisista kenties mitätöntä, se on kuitenkin monelle lapselle tärkeää.

Nykyisessä elämän mallissa ostetaan miljoonaluokan asunto, sisustetaan se viimeisen päälle ja sitten vietetään kaikki mahdollinen aika muualla: laskettelurinteissä, kesämökeillä ja etelän lomakohteissa. Hämeenlinnan kaupungin rakennussuunnittelu takaa tämän suuntauksen jatkuvuuden.

Kuitenkin tosiasia on se, että lapset joutuvat useimpina arki-iltoina tyytymään oman kodin ympäristöön ja jos tuo ympäristö tehtäisiin mukavammaksi elää ja olla, myös heidän vanhempansa viihtyisivät siellä.

Kun Ainontien ”Pikkuharjusta” tehtiin puisto, mielessäni väikkyi metsikkö, jota asukkaat pitävät merkittävänä ulkoilualueenaan.

Kuitenkin eräät alueen asukkaat ovat käytäneet sitä puutarhajättäitten kaatopaikkana? Sekään ei kuitenkaan ole merkittävästi vähentänyt harjun merkitystä lapsille ja odotinkin puiston reunaan kylttiä: ”Roskien kaato kielletty”. Vaan eipä tullut. Taisikin koko metsäpuistoalueeksi julistaminen olla valhetta.

Ainontien toisella puolella olevan Myllyojan varsi rakennetaan täyteen miljoonataloja ja tulevaisuudessa myös Myllyojan takainen metsä. Tulisi ajoissa jättää myös asumattomia metsä/puistosaarekkeita, jotka tulevaisuudessa ovat kullan arvoisia, vaikka niille ei vielä nyt osatakaan antaa arvoa. Kyseinen ”Pikkuharju” on juuri tällainen alue!

Olenko minä menneen ajan dinosaurus? Eikö kukaan muu enää halua kodilleen kaunista ympäristöä muuhunkin kuin parin neliön rivitalopihaan? Onhan meillä Suomen Hämeenlinnassa vielä tilaa asua ja olla toisin kuin monissa täyteenahdettujen maitten miljoonakaupungeissa, joissa niissäkin muistetaan jättää asukkaille puistoja ja oleskelutilaa jopa niin, että liikemiehet voivat ruokatunnillaan käydä onkimassa läheisestä joesta!

Kun ostatte asuntoja, ostakaa myös ympäristöä ja jos sitä ei ole myös tulevaisuudessa, älkää maksako kuristetuista neliöistä miljoonia. Asuminen on muutakin kuin seinien sisäpuoliset neliöt.

Metsäkurjenpolvi

Hämeenlinna