Uutiset

Rakkaudella, serkunkaima

”Miksei se voi olla kunnollista rakkaushömppää”, puuskahti kollegani tässä päivänä muutamana. ”Sä oletkin rakastunut”, tokaisi toinen, kokemuksen rintaäänellä.

Kuuntelin keskustelua ystävänpäivästä. Ja niiii-in, tässä oikeastaan tiivistyikin suomalaisen ystävänpäivän ongelma.
Se ei ole oikeastaan mikään eikä mitään.

Pohjoisamerikkalaiseen sokerihuttuun arkaillaan upottautua, mutta myös tarinat juhlapäivän taustalla ovat vieraat.
Käsi pystyyn. Kuka oikeasti tuntee tämän Valentinus-ukkelin, jonka muistopäivää on Englannissa vietetty jo 350-luvulta asti? Siinä on kaveri, johon liittyy paljon legendoja, tsekatkaapa jostain.

Englannissa Valentinen päivä on ollut kalenterissa 1500-luvulta asti, ja Manner-Eurooppaan se rantautui 1900-luvun alussa. Ja Suomeen – haha – 1980-luvulla. Ja tietenkin Yhdysvalloista.
Ei ihme, että täällä ollaan vähän pihalla ja koko teemapäivä on jäänyt puolitekoiseksi.

Ystävänpäivä, joopa joo. Meillä puhutaan häveliäästi ja jäyhyyden perinteitä kunnioittaen ystävänpäivästä ja korostetaan ystävän muistamista. Eli kehotetaan paiskaamaan kortilla kummitätiä ja parasta kaveria.

Mutta miksi suurimmassa osassa ystävänpäiväkorteista sitten pällistelee söpö, ujo nalle sydän käpälissä? Johan tässä menee pieni, jäyhä pää ihan sekaisin. Serkulleko sydänkorttia tässä? Mitä se vielä luuleekaan?

Varsinaista ystävyyttä käsitteleviä kortteja on tyrkyllä perin vähän. Eräänä vuonna näin tasan yhden kortin, jossa ystävyyttä ja romanttista rakkautta ei ollut sotkettu omituiseksi rehtiyden ja vihjailun sekakiisseliksi.

Eikä täällä pellonreunamasennuksen maassa todellakaan 14. helmikuuta hipsitä jenkkiyliopistojen tyyliin jättämässä hehkuvia viestejä salaisesti ihailluille söpöläisille.
Se nyt vielä puuttuisi. Mikä häpäisy.

Kun teemapäivän kohderyhmä on epäselvähkö (ystäviä, joita halitaan hehkuvasti?), päivän rummuttaminen kaikuu kuuroille korville.

Pienen ystävägallupin mukaan suuri osa ihmisistä tyytyy töllistelemään suomalaisen Valentinen ohimarssia suu auki.
Siis jolleivät ole oksentamassa luettuaan ystävänpäivän tienoon pääkirjoituksia aikakauslehdistä. Jo perinteeksi muodostuneissa puheenvuoroissa sekä hehkutetaan teemapäivää tyyliin ”nyt on ystävän juhla” että tarjoillaan vuoden kiintiön ylittävä annos lausetta ”jokainen päivä on ystävänpäivä”.

Mitähän sillä välin tapahtuu? Jotkut ehkä kohtaavat kahvin ja suklaan (neliönmuotoisen) äärellä ja pohtivat sitä mitä muulloinkin. Arkisia asioita.

Toiset kenties plaraavat kotona hämmentyneinä sydänkortteja vanhoilta luokkakavereilta, joilta tulee elonmerkki jouluna ja tätä nykyä myös ystävänpäivänä.

Näin käy varmaan monelle. Posti kertoo, että 14.2. postiluukkuihin pudotetaan yli viisi miljoonaa korttia.

Päivän lehti

2.6.2020