Uutiset

Rakkaus tekee romusta aarteen

Kuljetusyrittäjä Pertti Laakso näyttää valokuvaa ruostuneesta, pellonreunaan hylätystä kuorma-autosta. Vaikea uskoa, että romukasa on sama, joka lauantaiaamuna keräsi katseita Hämeenlinnan torilla putsattuna, puleerattuna ja tip top laitettuna.

Karkkilalainen Laakso toi vuoden 1957 Mercedes Benzinsä yleisön ihasteltavaksi Veteraanikuorma-autojen kevättapahtumaan. ”Vetkujen” autojono vaelsi lauantaina Hämeenlinnasta Iittalan ja Toijalan kautta Valkeakoskelle.

-Tätä on kunnostettu neljä vuotta, Laakso esittelee Mersuaan. Hän osti sen melkein valmiiksi entisöitynä, mutta monia muita vanhoja kuorma-autoja hän on kunnostanut itse.

Tälläkin hetkellä kolme autoa on museorekisterissä, toistakymmentä kunnostettavana.

-Eihän näistä vaimot aina tykkää, mutta sitten kyyti kelpaa, kun entisöinti on valmis, mies hymyilee.


Kiva porukka vetää mukaan

Loviisalainen Tuulikki Jokela vahvistaa Pertti Laakson väitteen museoautoharrastuksesta. Iso kuorma-auton rumilus ei ole ainakaan kunnostusvaiheessa erityisen mukava maskotti. Se vaatii paljon säilytystilaa ja vie aikaa ja rahaa.

-Mutta näissä tapahtumissa on kivaa porukkaa. Siksi tänne tullaan, Jokela sanoo.

Jokeloiden herätyskello soi lauantaiaamuna neljältä. Tuulikki ja Erkki Jokela kapusivat vuoden 1970 Scaniansa kyytiin ja ajelivat rauhallista kahdeksankympin vauhtia Hämeenlinnan torille Vetkujen näyttelyyn.

Siitä matka jatkui ensin Iittalan lasimäelle, sitten Akaan Toijalaan ja Sääksmäen siltojen kautta Valkeakoskelle yhdistyksen kevätkokoukseen. Pysähtymiskohteissa oli mahdollista tutustua mm. putiikkeihin sekä veturimuseoon.

-Ettei mene ihan pelkäksi renkaiden potkiskeluksi.

Jokelan Scania on oikeastaan työkone. Erkki Jokela osti vaihtolavalla ja nosturilla varustetun auton, koska perheellä on kotonaan maatalous- ja traktorimuseo. Siellä tarvitaan kalustoa museoesineiden siirtelemiseen.

Alun perin kuorma-auto on palvellut Ruotsissa paloautona.


Yhdistys vaalii autoperinnettä

Veteraanikuorma-autoseura on valtakunnallinen harrastajajärjestö, joka edistää vanhojen tavara-autojen ja muiden hyötyajoneuvojen entistämistä ja tallentaa niihin liittyvää perinnettä.

Seura järjestää vuosittain kokoontumisia ja matka-ajoja eri puolilla Suomea. Kevätpäivän tasausajon nimeä kantava retki Hämeenlinnasta Valkeakoskelle oli tämän vuoden ensimmäinen tapahtuma.

Kesällä kokoonnutaan Kiteelle ja syksyn Loska-ajot ajetaan Tampereelta Siurolle.

Alkumatkan reittijärjestelyistä vastannut iittalalainen Olavi Kokkonen kertoo, että seurueessa oli tällä kertaa mukana 55 autoa. Vanhin oli vuosimallin 1937 Chevrolet, nuorin Peterbuilt Conventional 1980-luvun taitteesta.

1950- ja -60-lukujen kuormureita oli mukana runsaasti, mutta 1940-luvun autoja ei yhtään. Sota-ajan autot on yleensä ajettu loppuun. Ne, jotka on saatu entisöityä, odottavat parempia säitä.

-Omistajat eivät raaski tuoda niitä talvikelillä. Ehkä kesällä sitten, Kokkonen sanoo.

Myös polttoaineen hinta pitää vanhimpia autoja tallissa. Monet vanhoista ovat bensa-autoja, jotka kuluttavat ”ruhtinaallisen paljon” polttoainetta.

-Vanhimmat vievät jopa 20-30-litraa (sadalla kilometrillä), Kokkonen tietää. (HäSa)

Päivän lehti

21.1.2020