Uutiset

Rakkautta ensi silmäyksellä - ja vielä sen jälkeenkin

Paasikiventien sillan yli on sauvakävelemässä sympaattisen näköinen pariskunta. Jokin heissä kertoo heti ventovieraalle vastaantulijalle, että he arvostavat toinen toistaan. Ehkä sen paljastaa se lempeys, jolla he katsovat toistensa silmiin.

– Me ollaan tällainen uuspari. Ollaan tavattu vuonna 1979, kun satuttiin samaan työpaikkaan. Yhteen muutettiin vasta -93, Maj-Lis Heikkinen kertoo.

– Työpaikkaromanssi, aviomies Pentti Heikkinen kihertää vieressä.

Maj-Lis muistaa vielä oikein hyvin, mihin hän Pentissä viehättyi.

– Hän osasi keskustella ja oli fiksu. Minua viehätti hänen äänensä – hän kun oli semmoisella alalla, että joutui puhumaan paljon.

– Oho! Oho! Pentti hämmentyy vieressä.

Aivan ilmeisesti kyseiset kehut tulevat hänelle täytenä yllätyksenä. Hän puolestaan joutuu miettimään hieman pidempään sitä, miksi kiinnostui Maj-Lisistä.

– Sitä ovat kysyneet monet tuttavat, mutta en ole oikein osannut vastata. Kai se oli vain se kokonaisuus. Ehkä seurustelutaito oli yksi syy, Pentti Heikkinen sanoo.

Ajatustenlukua puolin ja toisin

Hämeenlinnan keskustassa asuva pariskunta on sitä mieltä, että vuodet eivät ole suhdetta juuri miksikään muuttaneet.

– Olemme viihtyneet toistemme seurassa. Suhde on syventynyt. Osaamme lukea toistemme ajatukset, Heikkiset kuvailevat.

Jokaisessa parisuhteessa kuitenkin jokin pieni asia toisessa rupeaa ajan mittaan ärsyttämään. Heikkisten täytyy kuitenkin miettiä pitkään, ennen kuin sellainen löytyy.

– En tiedä, onko se hyve vai pahe, mutta jos kaupassa eksytään, niin minut löytää kalatiskiltä ja hänet juustotiskiltä. Sen verran on eri maku ruoissa, Pentti hymähtää.

– Eihän se pahe ole, jos on tarkka, mutta Pentti on vähän liian pikkutarkka. Hän saattaa esimerkiksi käännellä tavaroita, Maj-Lis paljastaa.

Eläkkeellä oleva pari käyttää paljon aikaa matkusteluun. Nytkin edessä on neljän kuukauden reissu Thaimaahan. (HäSa)

Pikku riidat piristävät

– Me tavattiin vuonna -68 Hartolan markkinatansseissa. Se vaan kolahti. Menin hakemaan Ailaa tanssimaan, ja sitten piti pyytää toinen kappale, ja sittenhän sitä oltiin jo vanhoja tuttuja. Kolme vuotta riiattiin, ja vuosi oltiin kihloissa, Kari Korhonen kertoo hänen ja vaimonsa yhteisen taipaleen alkuajoista.

Heinolalaiset Aila ja Kari Korhonen ovat tutustuneet toisiinsa markkinatansseissa. Markku Tanni/HäSa

– Kari oli hyvä tanssimaan. Tuntui, että hän oli minulle ihan sopiva. Nyt on kyllä jäänyt tanssimiset vähemmälle, Aila tokaisee.

35 vuotta naimisissa ollut pari elää Heinolassa, ja heillä on kaksi aikuista poikaa.

Pariskunnalle on päivänselvää, mikä on heidän pitkän liittonsa salaisuus.

– Kun joka päivä pikkuisen riidellään, ei pääse niin isoja riitoja syntymään.

Kuten Pentti ja Maj-Lis Heikkinen, myös Korhoset ovat aviopuolisoina hioutuneet ajan myötä yhteen.

– Me ajatellaan kaikista asioista aika lailla samalla tavalla. Elämä on aika tasaista. Tässä vaiheessa sen täytyy jo sellaista ollakin, he sanovat.

Aila pitää Karin parhaana puolena hänen rauhallisuuttaan. Kari taas arvostaa sitä, että Aila ”ei tee mitään juttuja omin päin”.

Kari Korhonen haluaa ehdottomasti vastata vaimonsa puolesta, kun tältä kysytään Karin heikkouksista.

– Saanko mä sanoa? Mä tiedän sen. Mä oon huono siivooja, Kari nauraa hersyvästi.

– Vaatteet jäävät aina siihen, missä ne riisutaan, Aila kuittaa.

Kari kääntää asian näppärästi Ailan ”paheeksi”.

– Välillä ärsyttää just se pikkutarkkuus, jonka hän on perinyt tädiltään, mies sanoo rohkeasti, eikä vaimo väitä vastaan.

Vastarakastuneiden hehkua

Torin poikki käsi kädessä kävelevät – tai pikemminkin leijuvat – selvästi vastarakastuneet nuoret.

Samalla luokalla olevat Sonja Ailio, 13, ja häntä vuotta vanhempi Erno Koivuniemi tunnustavat, että heillä ”kolahti” vasta pari viikkoa sitten. Se oli rakkautta lähes ensi silmäyksellä.

Vasta pari viikkoa yhdessä olleet Erno Koivuniemi ja Sonja Ailio elävät rakastumisen ensihuumaa. Markku Tanni/HäSa

– Oli siinä aika montakin silmäystä! Se vaan tapahtui. Minä sen aloitteen tein, juteltiin ja tekstailtiin, Erno kertoo.

– Erno on ystävällinen ja ihana. Sen ulkonäkö ja luonne on kivoja, Sonja hehkuttaa.

– Sonja on samanlainen – ystävällinen ja ihana. Ulkonäkö ja luonne kiinnosti – kaikki nää yhdessä, Erno jatkaa.

Sonja saa Ernolta kouluarvosanan 10+. Sonja pistää paremmaksi ja antaa Ernolle arvosanan 11.

Pilvissä leijuva pari kertoo, että he viettävät kaiken liikenevän ajan yhdessä.

– Aika vain kuluu vähän liian nopeasti, Erno huokaa.

– Erno asuu Hauholla, ja me voidaan yleensä olla vain pari tuntia koulun jälkeen yhdessä. Iltaisin sit soitellaan, Sonja selventää.

Rakkaus on vielä kovin tuore, mutta pari uskoo, että tunteet toista kohtaan eivät ajan myötä laimene.

– Ne muuttuvat vain parempaan suuntaan, Erno tiivistää.

Hän kertoo, että on juuri antanut Sonjalle lahjan, jota tämä ei ole vielä avannut.

– Se haluais koko ajan ostaa mulle kaikkee, Sonja paljastaa.

– Sonja on vähän liian vaatimaton. Se sanoo, että mä en sais tuhlata rahojani häneen, Erno sanoo, kaappaa Sonjan syleilyynsä ja suutelee neitoaan hellästi.

Päivän lehti

22.10.2020

Fingerpori

comic