Uutiset

Ralli vaihtui rypäleisiin

Karviaista, sitrusta, punaviinimarjaa ja passionia. Ainakin niiltä maistuu Marlboroughin alueella Uudessa-Seelannissa kypsyvä Vicarage Lane -valkoviini.

Vicarage Lanen viinitilaa isännöivät Satu Lappalainen ja John Kennard eivät vielä kaksi ja puoli vuotta sitten tienneet juuri mitään viininviljelystä.

Keväällä 2002 yli 13 vuotta matkalaukkuelämää Englannin ja Suomen välillä elänyt pariskunta päätti muuttaa elämänsä. Ystävien suosituksesta he ostivat viinitilan Kennardin kotimaasta Uudesta-Seelannista.

Aikaisemmin molemmat olivat järjestäneet työkseen rallitapahtumia. Nyt ralliautoilun hektinen maailma vaihtui rapistumaan päässeeseen seitsemän hehtaarin tilaan Uuden-Seelannin Eteläsaarella.

– Kaikki piti opetella alusta asti. Työ oli uutta ja hidasta, eikä meillä ollut aavistustakaan, miksi jokin vaihe oli ylipäätään tarpeellinen, Lappalainen muistelee.

Nyt Vicarage Lanen ensimmäinen viinierä on kuitenkin pullossa ja pullo Vanajanlinnan ravintolan pöydässä.

Suomeen ja muuhun pohjolaan

Lappalainen ja Kennard ovat tällä viikolla markkinoimassa Vicarage Lanen viinejä Suomessa. Mukana on Sauvignon Blanc -valkoviiniä ja Pinot Noir -punaviiniä.

Vicarage Lanen viinejä tarjotaan Suomen markkinoille, koska monessa muussa Euroopan massa uusiseelantilaisia viinejä on markkinoilla runsaasti ja kilpailu on kovaa.

– Toiveena on saada viinit Suomen ja Skandinavian markkinoille, ehkä myös Baltiaan ja Venäjälle, Lappalainen kertoo.

Vanajanlinnan ravintolaan Vicarage Lanen Sauvignon Blanc kulkeutui toimitusjohtaja Pekka Vihman kautta.

Vihma perheineen vietti viime syksynä kolme kuukautta Uudessa-Seelannissa ja poimi rypäleitä Lappalaisen ja Kennardin tilalla.

Lappalainen kertoo, että viinejä markkinoidaan Suomessa aluksi ravintoloihin, myöhemmin mahdollisesti myös Alkoon.

– Me emme voi kilpailla hinnoilla, koska kuljetuskustannukset Eurooppaan ovat kovat. Siksi pitää yrittää kilpailla laadulla, Lappalainen toteaa.

Erilaista kiirettä

Viininviljely on käsityötä alusta loppuun. Lappalaisen ja Kennardin mielestä kokeilemalla oppiminen on palkitsevaa.

– On hienoa oivaltaa, miten esimerkiksi rypäleiden saaman auringonvalon määrä vaikuttaa valmiin viinin makuun. Valmiiksi tällä alalla ei tule koskaan. Aina voi kehittyä, Kennard sanoo.

Onko viininviljelijän elämä sitten yhtä kiireetöntä kuin Lappalainen ja Kennard kuvittelivat?

– Ei, vaan kiireisempää, Lappalainen nauraa.

– Mutta eri tavalla. Viininviljelijänä saa olla ulkona ja tehdä paperitöitä silloin kun sataa. Ilmastokin on mukava, Kennard sanoo.

Työ tosin vähenee sitä mukaa kun tila vanhenee ja viljelijät oppivat maansa tavoille.

– Sitten voikin ruveta viljelemään uusia tiloja, Kennard suunnittelee.

Päivän lehti

3.6.2020