Kolumnit Uutiset

Rangaistuslaitoksen perään ei kannata haikailla

Alppilan yläkoulun opettajan saamat potkut määrittelevät opettajien ja oppilaiden oikeuksien rajoja. Perusopetuslakia ollaan uudistamassa, ja siihen haetaan aikaisempaa selvempiä sääntöjä kurinpitoon.

On vallalla sellainenkin käsitys, ettei opettaja saa muka tehdä mitään, vaan pikku kullannupuilla on lupa tehdä ihan mitä itse tahtovat, ja opettaja joutuu seuraamaan tumput suorina sivusta.

Eihän se niin ole. Ei kuripitoa ole kouluissa kielletty, keinojen vain pitää olla sellaisia, ettei kenenkään henkilökohtainen koskemattomuus vaarannu.

Opettajalla ei ole väkivaltaviranomaisen oikeuksia, koska ne eivät hänelle kuulu.

Kaikilla meillä on koulukurista omat mielikuvamme ja muistomme. Päällimmäiseksi on vaarassa nousta sellainen harhakuva, että ennen lapset olivat kurissa ja nuhteessa, eli kaikki oli hyvin. Oliko? – Ei ollut.

Kuka kaipaa nurkassa itku kurkussa häpeämistä tai karttakepillä sormille lyömistä? Nuo olivat omana aikanaan aivan ”luonnollisia” rangaistuksia, mutta täyttävät nykyään henkisen tai ruumiillisen väkivallan tunnusmerkistön.

Rangaistuslaitokseen ei ole paluuta, joten sen perään on myös turhanaikaista huudella.

Väkivallan salliminen antoi luonnehäiriöisille opettajille avoimen valtakirjan mielivallan harjoittamiseen.

Valitettavasti edelleenkin on sellaisia opettajia, jotka ovat vain yksinkertaisesti täysin väärällä alalla.

En tietenkään arvostele ketään henkilökohtaisten ominaisuuksien takia, koska erilaisuutta on sallittava kaikissa ammattiryhmissä. Opettajillakin on silti peiliin katsomisen paikka. Onko oma auktoriteetti kunnossa, jos lapset hyppivät sumeilematta silmille? Lapset ovat kuitenkin vain lapsia. Vastuu heistä on aikuisilla, siitä nyt vain ei päästä.

Häiriköt ottavat valtaa juuri niin paljon kuin sitä heille annetaan. Rajat pitää tehdä selviksi, mutta homma pitää hoitaa, ei sanelemalla, vaan yhteisesti sopimalla.

Onneksi valtaosa opettajista on ammattitaitoisia ja asiaansa paneutuneita, osa työskentelee jopa kutsumusammatissaan.

Kansakoulun perustajan Uno Cygnaeuksen aikoina säännöt oli kirjattu luokan seinälle. Normaali muodollisuuksista välittämätön järjenkäyttö pitäisi olla kouluissa edelleen sallittua, ellei peräti suositeltavaa.

Vanhempia ja kotien ongelmiakaan ei voi suoraan syyttää koulujen järjestyshäiriöistä. Selitys olisi aivan liian yksinkertainen. Kotien tehtävä on tietysti kasvattaa, mutta ei se isän tai äidin hyväkään tarkoitus aina vaikuta kouluun asti.

Olen talven aikana käynyt muutamissa kantahämäläisissä kouluissa. Olen vilpittömästi hämmästellyt, miten hienosti lapset ja nuoret käyttäytyvät. Etenkin alakouluissa on ollut poikkeuksetta hyvä ilmapiiri ja aivan mahtavia lapsia.