Uutiset

Raparperitaivaassa seikkailee suorapuheinen Gösta Sundqvist

Vuosi sitten edesmennyt Gösta Sundqvist teki ison kasan kotimaisen musiikin klassikoita: Teuvo, maanteiden kuningas, Pohjoisen taivaan alla, Rin Tin Tin, Onnelliset ja niin edelleen. Kansa rakasti, eivätkä edes kriitikot kehdanneet haukkua. Santtu Luodon kirjassa Raparperitaivas (Johnny Kniga) Sundqvistin lähipiiri kertoo, mistä Leevi And The Leavings -yhtyeessä ja Göstan musiikissa oikein oli kyse.

Santtu Luodon Leavings-opuksen antia ovat lähipiirin kertomusten lisäksi muun muassa katkelmat, jotka Luoto on poiminut Sundqvistin pääasiassa rocklehdille antamista haastatteluista. Lopulta Gösta Sundqvist kyllästyi haastattelujen antamiseen.

Gösta Sundqvist oli poikkeuksellinen suorapuheinen haastateltava. Sundqvistilla ei ollut hinkua päästä piireihin eikä hän pelännyt sitäkään, että saattaa kommenteillaan hankkia muutamankin vihamiehen. Sundqvistin lausuntojen painoarvoa lisäsi se, että hän oli sangen armoton myös itseään kohtaan.

– Mä oon sen kokenu aika masentavana, että Suomesta ei ole löytynyt mulle esikuvaa, kun kukaan ei ole sellaiseksi kelvannut. Mä oon joutunu itse olemaan oma esikuvani, vaikka mä en ole kuin joku huutomerkki, kysymysmerkki tai joku muu välimerkki, eli en oikeastaan yhtään mitään.

– Mutta nää kaikki juicet ja hectorit sun muut, ne on ansainneet kaiken sen pilkan ja ironian, joilla niitä on viime aikoina ammuttu. Ja mä olen itse ihan samanlainen paskiainen kuin nekin, en yhtään parempi, Gösta Sundqvist tilitti Rumba-lehden haastattelussa vuonna 1991.

En kaipaa rockpiireihin

Haastattelujen myötä Gösta Sundqvist tutustui sangen hyvin myös lukuisiin toimittajiin. Heitä Gösta ei pitänyt yhtään kummempina tyyppeinä kuin muusikkokollegojakaan.

– Mä en kaipaa näihin rockpiireihin ja mä luulen, ettei nekään kaipaa mua. Yksi syy on että me ollaan ainoa tällainen bändi Suomessa, eikä tänne muita samanlaisia mahtuisikaan. Mutta en mä itsekään ostais meidän levyä. Mä ajattelisin, että saatana, noihan kusettaa mua.

Joskus Sundqvistilta irtosi muutama puoltolausekin suomalaiselle musiikille. Kuten Soundi-lehden haastattelussa vuonna 1984.

– Eppu Normaali on esimerkiksi mainio yhtye, koska se tekee todellisia heinäpeltojuttuja. Se ei hae suoraan esikuvia muotikeskuksista. Tuomari Nurmio on oikea suomalainen nero, vaikka hänen ensimmäinen lp:nsä olikin karmea.

Kansanmusiikista puhuessaan Gösta Sundqvist saattoi sanoa jotain hyvää jopa itsestään. Näin tapahtui soundin haastattelussa vuonna 1991.

– Minulla on Puhtaat jauhot pussissa, kun sanon tekeväni kansanmusiikkia. Kaikenlaiset Värttinät ja vinkuintiaanit väittävät soittavansa kansanmusiikkia, mutta nehän väsäävät vain tekotaiteellista paskaa. Kahdensadan vuoden kuluttua huomataan, että minähän se teinkin aikoinaan kansanmusiikkia. Enkä häpeä sitä.

Päivän lehti

3.6.2020