Uutiset

Raskaat vuodet 
johdattivat kutsumusalalle

Tammelalainen Joni Hernberg teki täyskäännöksen elämässään ja lähti vaalimaan pehmeitä arvoja kovassa maailmassa.

– Vaati vahvuutta nöyrtyä ja todeta, etten ole mikään teräsmies, Joni Hernberg kiteyttää.

Hernberg tunsi jo nuorena kutsumusta hoitoalalle. Hän aloitti lähihoitajan opinnot vuonna 1997, mutta päätti perheenperustamisen myötä jättää erikoistumisopinnot odottamaan.

– Oli kova kiire päästä tienaamaan. Perustin vuonna 1999 rakennusalan yrityksen. Aluksi se oli sellaista rakennustyömaiden yleismiehen hommaa, mutta pian toimenkuvani laajentui.

Hernberg reissasi työnsä puolesta ympäri Suomea, ja teki pahimmillaan 16-tuntista työpäivää kuutena päivänä viikosta.

– Kului sellainen 10 vuoden ajanjakso ilman kesälomia. Pisimmät yksittäiset lomat olivat perjantaipäiviä, jos niitäkään. Kerrankin suunnittelin pitäväni perjantain vapaana, mutta kun rakennusmestari soitti sinä aamuna ja pyysi töihin, en osannut kieltäytyä.

Hernberg myöntää, että tuona aikana häntä kuljetti raha.

– Siihen aikaan oli kohtuullisen hyvät tulot, mutta sitä myöden myös kovat menot ja kalliit harrastukset.

Vuoden 2007 tuntumassa Hernberg alkoi ymmärtää, millaisessa oravanpyörässä hän eli.

– Henkinen romahdus ei ollut kaukana ja stressiperäisiä fyysisiä oireita ilmeni. Sydän tykytti, työt pyörivät yölläkin mielessä, huimasi ja tuntui, että henki voi lähteä minä hetkenä hyvänsä.

Vanhasta ja syvään juurtuneesta irti pääseminen otti kuitenkin aikansa.

– Muutos lähti siitä, kun ymmärsin tarpeen ja halun eron. Halut tuottavat mielihyvää, mutta onnellisuus löytyy siitä, että perustarpeet ovat kunnossa. Ymmärsin myös, että haluan elää omalla tavallani, enkä miten muut olettavat minun elävän.

Pohdiskelutyö vei häneltä kaiken kaikkiaan 6–7 vuotta. Väliin mahtui myös avioero ja konkurssi.

– Lopulta löysin luonnon ja pehmeät arvot. Istuin metsässä kannonnokassa eheyttämässä itseäni. Kiinnitin myös ympäristööni aivan eri tavalla huomiota. Huomasin tulevani onnelliseksi esimerkiksi linnunlaulusta. Ei sellaista ollut aiemmin pysähtynyt kuuntelemaan.

Apua kinkkiseen elämäntilanteeseen Hernberg löysi myös vertaistuesta, sillä läheltä löytyi muita, jotka olivat käyneet läpi samankaltaisia asioita.

– Aina pitäisi puhua ja päästää ulos, sillä jos asiat patoutuvat sisälle, niin myöhemmin sattuu.

Hernberg ei tunne katkeruutta hektisistä vuosista, vaan ylpeyttä uskalluksestaan.

– Se oli kova koulu. Raha ja sen tavoittelu eivät ole huonoja asioita, mutta pitää ymmärtää, että onnellisuus syntyy muista asioista. Silloin ei olla oikealla polulla, jos rahan hankkiminen vie terveyden ja myös läheisten hyvinvointi on vaakalaudalla.

Joni Hernberg ei ollut missään vaiheessa poissa työelämästä. Oman yritystoiminnan päättymisen jälkeen hän siirtyi vielä muutamaksi vuodeksi rakennusalan töihin vieraan palvelukseen.

–  Lopulta päätin, että haluan vaalia pehmeitä arvoja kovassa maailmassa ja auttaa muita. Palasin suorittamaan lähihoitajan tutkintoni loppuun ja valmistuin vuonna 2013.

Hernberg työskenteli muun muassa koulunkäynnin ohjaajana ja teknisen työn opettajana Myllykylän koulussa, kunnes hän siirtyi uudelleen yrittäjäksi – uudelle alalle, uusin ehdoin.

–  Pohdin keinoja, miten pääsisin lähemmäs ihmistä ja pystyisin hoitamaan häntä kokonaisvaltaisemmin. Minulla oli vahva tunne, että jotain tapahtuisi, ja sitten löysin kalevalaisen jäsenkorjauksen.

Ilmoituksen koulutuksesta hän löysi sattumalta lehdestä.

Hernberg haki lisää tietoa kalevalaisesta jäsenkorjauksesta, ja hoitomuodon ideologia kokonaisvaltaisuudesta sopi hänelle. Hernberg valmistui kalevalaiseksi jäsenkorjaajaksi 1,5 vuotta sitten. Tällä hetkellä hän ottaa asiakkaita vastaan toimitilassaan Tammelan kunnantalon 2. kerroksessa.

Yhtenä uutena toimintamuotona Hernberg haluaa yrityksensä kautta houkutella työyhteisöjä luonnonrauhaan.

– Loimulohta ja nokipannukahvia -nimellä kulkeva konseptini tarjoaa työyhteisöille vaihtoehtoisia palaverinviettopaikkoja tai vaikka tyky-päiviä. Luonnossa uudet ideat syntyvät paremmin. Täällä Tammelassa luonto on aivan mieletön ja virkistysalueiden käyttöaste siihen nähden aivan liian pieni.

Hernberg suosittelee kaikille pakopaikkaa luonnosta.

– Itseäni metsän tai suon hiljaisuus aluksi jopa pelotti, mutta olo parani luonnossa nopeasti. Kun hiljaisuuteen oppii, on se suuri voimavara.

42-vuotiaana Joni Hernberg kertoo olevansa ensimmäistä kertaa juuri siinä pisteessä elämässä, missä hän haluaa olla.

– Elämä ei muutu, ellei sitä itse muuta. Joskus pitää käydä ensin pohjalla, mutta kun uskallat luopua, saat aina uutta tilalle, Joni Hernberg sanoo. HäSa