Uutiset

Rataverkko repsahtaa rahapulassa

Eduskuntakin on ilmeisen aidosti havahtumassa Suomen rataverkon kehnoon tilaan. Alkuviikolla kansanedustajat ottivat kantaa valmisteilla olevaan ensi vuoden talousarvioon. Niin opposition kuin hallituspuolueiden edustajat vaativat lisää rahaa rata- ja tieverkon kehittämiseen ja suunniteltujen perusparannusinvestointien aikaistamista.

Rautateillä on viime viikkoina sattunut useita onnettomuuksia. Toistaiseksi vahingot ovat rajoittuneet kalustotappioihin, henkilövahingoilta on onneksi säästytty. Toistuvat ”läheltä piti” -tilanteet nakertavat kansalaisten luottamusta junaliikenteeseen.

Jos junat suistuvat kiskoilta tai ovat huonokuntoisen radan takia asetettujen nopeusrajoitusten takia jatkuvasti myöhässä, asiakkaat valitsevat vaihtoehtoiset kulkuneuvot. Kilpailu matkustajista on kovaa. Bussit, lentokoneet ja yksityisautot haastavat ja myös voittavat kiskokaluston, ellei muutoksia parempaan ole edes odotettavissa.

Ratojen kunnostus vaatii lisää rahaa. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.) varoitteli roolinsa mukaan kansanedustajia paukuttelemasta hallituksen kaavailemia menokehyksiä. Hän maalaili tavoilleen uskollisena synkkiä uhkakuvia valtiontalouden heikkenemisestä, kansalaisten ja yrittäjien tulevaisuudenuskon vaarantumisesta.

Rataverkko on kansallisomaisuutta, joka täytyy pitää hyvässä kunnossa. Sillä on merkitystä elinkeinoelämälle kuljetusväylänä ja myös aluepoliittista painoarvoa. Junaliikennettä ole mitään syytä vähätellä myöskään ympäristösyistä. Se on vähäpäästöistä ja hyvin hoidettuna myös tehokasta.

Ministerillä on varmasti hyvät perusteet näkemyksilleen, mutta ratojen tilanne on niin kehno, että investointien lykkääminen hamaan tulevaisuuteen on aikapommi. Ellei peruskorjauksiin löydy nopeasti rahaa, rautateiden kunto romahtaa.

Onko edelleen niin, että päättäjät havahtuvat ongelmaan vasta, kun jotakin todella vakavaa on sattunut? Sellaiseen ei pitäisi olla kenelläkään varaa.

Valtio on kevään aikana saanut omistamiltaan valtionyhtiöiltä muhkeita osinkoja, joita kaikkia ei ole ennakoitu budjettikirjan tulopuolelle. Ne antavat tietyn pelivaran valtiontalouteen.

Ei olisi lainkaan huono vaihtoehto sijoittaa edes osaa osinkotuloista liikenneväyliin. Ne ovat investointeja, jotka tuottavat itsensä takaisin.

Radanpitoon kannattaa etsiä myös vaihtoehtoisia rahoitusmalleja valtion budjetin sijaan tai rinnalle. Joitakin väylähankkeita on jo toteutettu yksityisrahoituksella eivätkä kokemukset ole lainkaan huonoja.

Pääasia on, että lähiaikoina tehdään päätöksiä ratojen peruskorjauksista. Rahoituspäätöksien siirto tulevaisuuteen ei ole ratkaisu, se vain lykkää ongelmia. Päättäjät eivät pääse karkuun tosiasiaa, että huomattava osa Suomen rautateistä alkaa olla pian niin heikossa kunnossa, ettei liikennöinti niillä enää suju, ei ainakaan turvallisesti.

Ei olisi lainkaan huono vaihtoehto sijoittaa edes osaa osinkotuloista liikenneväyliin.