fbpx
Uutiset

Rätei ja lumpui rajan takaa

Tehtaan kuolema ei ole ikinä kiva uutinen. Pyy nimeltä VPU Pukutehdas kokenee maailmanlopun vielä tämän vuoden puolella. Mutta mitä ihmettä Suomen valtio teki näinkin monta vuotta vaatefirmalla? Miksei sitä myyty aikaa sitten? Kuranttia kauppatavaraa olisivat olleet ainakin työntekijöiden osaaminen, Boreus-brändi ja radanvarren kiinteistökin.

Eikä ole sanottua, että työntekijöille olisi käynyt sen köpelömmin kuin nyt on käymässä, tai ainakaan sen nopeammin. Voihan olla, että yksityisen käsissä yhtiötä olisi kehitetty kestävämmin, ehkä vapaa-ajan vaatetukseen keskittyen.

Sen, millainen rasite “virallisen vaatettajan” leima ja perinteet ovat VPU:lle olleet, tietää vain yhtiön väki itse. Mutta kun jo pitkään liikevaihdosta yli puolet on tullut “siviilipuolen” vetimistä, ei kai ole ollut simppeliä päättää mikä on ydinliiketoimintaa.

Suomalaista on suosittava vaikka väkisin -ajattelu on valtakunnassa syvällä.
Viime talvena puolustusministeriö joutui pesemään sukkapyykkiä. Muuan kansanedustaja, joka toimii samassa vaalipiirissä kuin eräs virolaisille tarjouskilpailun hävinnyt sukkafirma, teki kirjallisen kysymyksen.

Viron ja Suomen sukat olivat tarjouskisassa samanhintaisia, mutta Hämeenlinnassa sijaitseva Talousvarikko valitsi ulkomaisen. Syyksi sanottiin, ettei suomalainen tarjous täysin vastannut tarjouspyyntöä laadultaan.

Talousvarikon johto korosti “noudattavansa hankintapäätöksissä tinkimättömästi valtion hankintapäätöksiä koskevia lakeja ja asetuksia”. Siitä on kysymys. Kokonaismaanpuolustus ja kriisiajan tuotantovalmius väistyvät; rauhan aikana raha ratkaisee.

Kun ruotsalaiset voittivat armeijan näkkäritarjouskilvan, kilpailuttajat tuomittiin julkisuudessa lähes maanpettureiksi. Tosiasiat unohdettiin.
Kuten se, ettei näkkärillä ole nykyarmeijassa lainkaan samaa asemaa kuin pari vuosikymmentä sitten. On huomattu, etteivät sotapojat ja -tytöt pehmene, vaikka heille tarjotaan pehmeääkin leipää.

Sukkasota ja vanikkavimmastus olivat kuitenkin vain alkusoittoa sille, mitä on luvassa.

SA-Int uusii vaatekantansa ensi vuodesta alkaen. Näyttää pahasti siltä, että yksi on tarjoajien joukoista poissa, VPU:ta siellä ei näy.
Isokin osa 200 000 taistelijan vaatekokonaisuudesta voi mennä ulkomaiselle toimittajalle. Tulossa muun muassa on maastolippiksen korvaava (Ruotsin armeijasta tuttu) lierihatun lerppa.

Tekstiiliteollisuudessa aivotyö tehdään Suomessa, käsityö Virossa. Mutta Viro-ilmiö on pian ohi. EU-yhteensopivuuttaan vauhdilla kehittävä maa hinnoittelee, ja haluaakin hinnoitella, itsensä ulos alihankkijamaan asemasta.
Testosteroniteollisuudessa suuntaus on, että uusista tuotantoeristä ensimmäiset panssaroidut pelit tehdään pätevästi Patrialla Hämeenlinnassa, loput ostajamaassa.

Kuinkahan mahtaa nävertää esimerkiksi puolalaisten maanpuolustushenkeä se, että vehkeet on ostettu kaukaa pohjoisesta? Tuskin pahasti.

Menot