Uutiset

Ratkaisevaa on ehdokkaiden laatu

Eilen tiistaina oli syksyn 2004 kunnallisvaalien ehdokaslistojen viimeinen jättöpäivä. Tästä eteenpäin kuntavaalien kampanjointi kiihtyy ja 24. lokakuuta jokainen Suomen 444 kunta saa johtoonsa uuden valtuuston. Niiden kiistatta poikkeuksellisen vaikealta näyttävä toimikausi alkaa ensi vuoden alussa.
Valtuustopaikkoja tavoittelevat kaikki eduskuntapuolueet, joukko puoluerekisterissä olevia puolueita ja lisäksi sekalainen joukko sitoutumattomien ehdokkaiden listoja.

Varsinkin media mutta myös menestyksestään yli kaiken kiinnostuneet puolueet ovat mitanneet kuntavaalien suosiota ehdokkaiden lukumäärällä. Neljän vuoden takaisissa vaaleissa ehdolla oli lähes 40 000 suomalaista naista ja miestä, tämän syksyn vaaleissa ehdokkaiden luku ei ole ratkaisevasti muuttunut. Toisin sanoen pelkästään ehdokkaiden määrällä mitattuna kunnallispolitiikka kiinnostaa edelleen innostavan montaa kuntalaista.

Pelkkä ehdokkaiden määrä ei kerro kuitenkaan koko totuutta kunnallisen kansanvallan tilasta. Kuinka moni suostumuksensa antanut lähti ehdokkaaksi vain velvollisuudesta, koska puolue tai lähipiiri näin toivoi ja jopa edellytti? Ei ole mikään salaisuus, että ehdokkuus on monelle pelkkää pakkopullaa. Kuntien luottamusjohtoon kaivataan varsinkin näinä aikoina vaikuttajia, joilla on palava halu kehittää omaa kuntaansa, ajaa kuntalaisten parasta seuraavan neljän vuoden vaalikaudella.

Aivan ilmeisesti valitettavan suuri joukko pyrkii valtuustoon nurinkurisista lähtökohdista. Hyvin tyypillinen valtuustoehdokas haluaa panostaa koulutukseen, terveydenhoitoon ja vanhusten asioihin. Joku ehdokas haluaa nostaa kukoistukseen kuntansa urheilun, kilpailevan puolueen ehdokas taas panostaisi lasten päivähoitoon. Suosituksi vaaliteemaksi noussee myös vaatimus yleisen turvallisuuden takaamisesta.

Kuntavaltuusto ei voi olla koskaan yhden asian liike. Lokakuussa valittavien valtuutettujen tehtävä on kehittää kuntaa kokonaisuutena, tasapuolisesti. Samalla valtuuston esityslistalla päätetään niin katujen kunnosta, koulutuksesta kuin vanhusten palveluista. Yhdellä asialla ehdokas voi päästä valtuustoon, mutta arkinen työ kunnan yhteisten asioiden hoitajana vaatii yli kaiken kokonaisuuksien hallintaa.

Kuntien talousnäkymien valossa suurien vaalilupausten jakaminen on lähinnä äänestäjien pettämistä. Jo nyt kunnallisen päätöksenteon pelivara on kuntien rahapulan takia äärimmäisen pieni. Suuriin mullistuksiin – kuten palvelujen lisäämiseen ja niiden hintojen laskuun – ei yhdessäkään Suomen kunnassa ole missään tapauksessa varaa.

Kunnallisessa kansanvallassa on paljon myönteistä, mutta järjestelmässä on korjausta odottavia heikkouksiakin. Suurin musta aukko on se, etteivät kuntien luottamushenkilöt ole alkuunkaan riittävän hyvin perillä edes kuntatalouden ja kansantalouden perusasioista. Kunnallinen päätöksenteko on hyvin pitkälle arkista puurtamista kunnan menojen ja tulojen tasapainon löytämiseksi.

Päivän lehti

5.6.2020